Jarkkailya Osa 1

Ihan itse siirtelin ja siivoilin...! Helmikoristeita ja pitsireunusta. Sadepaivaa ei oikein muissa merkeissa voinut viettaa!

Peili

 

Peili ajalta ennen peileja...Kavin -samaan aikaan kun toin tulitkin lapsuudenkotini savusaunasta- myos vanhassa talossamme, ja siella tama ihanuus oli! Peili, joka armollistaa ihanasta rypyt pois kasvoista, karanneet hiussuortuvatkaan eivat sielta juurikaan vilku, ja levinnyt meikkikin (jos sellaista joskus olisi...) nayttaa hyvalta!

 Missaan takalaudassa ei ollut vuosilukua nakyvissa. Kauniisti kullatut raamit, takana reipasta raakalautaa!

 Mina ja Nikon vietimme h
etken (vesakonraivauksen ja lastenhakureissun valissa) kuvatessamme itseamme peilin kautta. Pitaa sita jotain hauskaa keksia!

Meinasin myos pudota rappusilta, kun unohdin seisovani sellaiselle ja otin ihastelevan askeleen eteenpain. Siitahan sitten muksahdin kaksi askelmaa alemmas, mutta onneksi vaan kaksi!

Kauniisti tehdyt kulmat! Joillakin (esi-isillani tod.nak.) on ollut kadentaitoa!

Pimea paiva, oli pakko kayttaa salamaa. Myrskytuuli kallisti puita siihen malliin, etta en uskaltanut tarttua moottorisahaan vaan pitaydyin raivaussahassa ja pienissa puskissa. Samalla pohdin, etta eikos joku insinoori voisi keksia itseteroittuvaa teraa -seka raivuriin, etta moottorisahaan? Anybody???

Viimeisilla rahoillani ostin taimia... Joku saattaapi juoda rahansa, mina istutan omani! Norjanangervoa tuonne ongelmapaikkaan tontin alaosaan, parit karhot, muutama havu, mansikkamuovia ja katekangasta. Katsotaan mita niista irtoaa!

Illalla paasin hierojalle. Pakko oli sytyttaa myos takkaan tuli, kun ihan oli luihin asti kohmetusta havaittavissa. Mitaan muuta minussa ei kylla olekaan, joten se ehka selittanee asiaa jonkin verran!

Nyt toihin! Jos vaikka siivoilisin, kun TAAS sataa!

Vieraita ja vieraita, aiteja ja lapsia

Torstaina satoi aamulla -ihan reippaasti. Oli syksyista, pimeaa ja koleaa, joten mielta ja ruumista lammittaakseni, sytytin mustaan puuhellaani tulet ja vaivasin parit taikinat. Sampyloita iso kulhollinen ja korvapuusteja pieni kulhollinen siita sitten syntyi.

Jamie Oliverin ohjeita muunnellen syntyi lounas. Ruokatarpeet ihan finaalissa, mutta perunat keskiviikolta, purjosipuli ja nokkoset, sitruunamehulla ja runsaalla oliivioljylla ja voilla hoystettyna auttoivat. Oli muuten taas kerran hyvaa ja helppoa ja halpaa ja nopeaa!

 

 

Illalla menin vetamaan parit jumpat ja kun tulin kotiin, oli saunan takana vieraita. Aiti ja lapsi ne siella soivat uutta makeaa ruohoa, juurikin niilla paikkeilla, jossa parin viikon paasta Highlandien pitaisi laiduntaa... Aiti vahat valitti Lupasta, joka koitti omistajan elkein nayttaa kenelle tontti kuului... Nuorempi seurueesta muutamaan otteeseen vilautteli hantapeiliaan, mutta jatkoi kuitenkin syomista, kun emo ei ollut koirasta moksiskaan.

 En ymmarra, mika onni meita on kohdannut JB:n muodossa. Jo kolmen viikon ajan JOKA paiva palkkatoidensa jalkeen, J-B on tullut auttamaan maatalon toissa. Ja ne kaikki hommat ovat olleet erittainkin (rotan)paskaisia, raskaista, tomuisia ja hiostavia. Kun lapset on saatu nukkumaan, olen mennyt mukaan auttamaan ja kolmestaan on toita painettu nyt aamuyohon asti. Joka paiva. Kaiken lisaksi J-B tuo tullessaan suklaakakkua, lohipiirakkaa, kalaa savustettavaksi, itse leivottua ranskalaista maalaisleipaa, viinia, Magnersia lahjoja lapsille, ja kaiken lisaksi viela Keithille ja minullekin. Alla olevat ihanat kesaiset kengat J-B tilasi meille Ranskasta. Ja miten veila juuri niin ihanan vihreat valitsi minulle! Love them!!

 Perjantaina -suuren syyllisyyden vallassa- kaytin paikkariajan vain kuljeskelemalla ulkona Nikonin kanssa ja ottamalla kuvia. Puutarha on todella herannyt kevaaseen! I H A N A A!

 Angeliquet ovat lempitulppaanejani. Ehka siksi kun ne muistuttavat pioneja varsin voimakkaasti!

 Perjantaina kirsikkapuussa oli vain yksi kukka. Eilen sunnuntaina se oli taydessa loistossa!

Naapurin Pirkko (75 vuotta ja paihittaisi 60% kaksikymppisista maratonilla! Mika TerasNainen!!) toi jalleen kerran taimilahetyksen pihaltaan. Hurja maara Komea Maksaruohoa! Ihanaa! Niita istuttelin puutarhan kuivaan alaosaan. Kylla tama viidakko viela saadaan edustuskuntoon. Ei vaan malttaisi odottaa, kun on visioita ja hinkua tehda, mutta rahaa taimiostoihin talla hetkella ei ole...

Perjantai-iltapaivana kylaan saapui kummitytto Iida, aidin ja kolmen sisaruksen kera. Ensi kertaa tapasin pikkuruisen Roopen, jonka elaman alku ei ole ollut ollenkaan helppoa. Mika suloinen, hurmaava pieni poika!! Kuten aiti-Maria sanoi: "Jos kaikki se rakkaus, jota Roope saa jotenkin edesauttaa toipumisessa, niin Roopesta pitaisi tulla normaaliakin eheampi pikkuruinen poika!" Ja niin totta: kaikki sisarukset palvoivat vauvaa, Emmi-Sofia hurmaantui ihan totaalisesti pikkuisesta, ja mina myos! Miten on vuodessa voinut unohtaa, miten noin pienta ihmista kasitellaan??

 Siella pienessa paassa nakyy kanyylit ihon lapi. Sekin oli niin sydantasarkevaa...

 Mutta isanmaata on jo kynsien alla, niin kuin maalaistalon lapsella pitaakin olla!

Jotenkin taas -kahdessa paivassa- vaan unohtui, miten tyytyvainen ja onnellinen pitaisi omista terveista lapsistaan olla. Olin valmis eilen illalla sulkemaan omani leikkimokkiin ja unohtamaan sinne viikoksi...! Ja mika huono aiti-fiilis pelkasta ajatuksesta iskikaan paalle!

Oma isani oli auttamassa kylvoissa. Nyt on kaikki muut paitsi Vihtilanvainio kylvetty! Lauantaina hommat lopetettiin puolilta oin, eilen samoin. Lauantaina asiaa kuitenkin viela juhlistettiin J-B:n tuomalla shamppanjalla ja minun kokkaamallani grilliaterialla. Eilen kaaduttiin suihkusta suoraan sankyyn. Voihan vasymysta. Nyt ei jaksaisi oikein aloittaa mitaan toita, mutta pakko kai on edes saada pyykit koneeseen ja tiskit selvitettya. Keith otti palkkatoista vapaata ja nukkuu. Me olemme aika vasynytta porukkaa!

Kakku, jonka piti reseptin mukaan olla 10-15 hengelle, havisi melkein kokonaan J-B:n, Keithin ja minun toimestani. Pienen palasen vein Paiville ja Jannelle naapuriin kiitokseksi avusta hitsaushommissa, mutta tama pala OLI (past tense, huomaatko?) jaljella aamulla.

Ohje oli Kodin Kuvalehdessa ja kakku piti sisallaan mm. After Eightia ja valtaisan maaran maitotuotteita. Hyvaa oli! Tuotekehitysta vaan sen verran ensi kerralla, etta muistan tehda pohjasta suklaisemman.

Mutta niin se vaan on, etta raskas tyo vaatii raskaat ruuat! Keith ja J-B vasasivat koko viikonlopun parruja vanhaan kuivuriin. Mina kaivelin puutarhaa, kirmailin lasten kanssa, kokkailin ja melkein silitin hirvea saunan nurkalla. Maalla on mukavaa!

Onni on oppinut apinaksi. Joka paikkaan kiivetaan vauhdilla, mutta tyohuoneessa Onni malttoi pysahtya "tekemaan hommia". Pikkuinen mies luki kovaan aaneen liibalaaba-juttujaan vanhasta kalenterista, ja oli erittain arsyyntyneen nakoinen, kun aiti tuli Nikoninsa kanssa paikalle heilumaan. Mutta ihanat nuo pullukka jalat...

Kaiken taman lisaksi loysin juuri jotain, mita kutsutaan nimella "e-zine" (never heard....!) Mutta olipa jotenkin mielta piristan kesaiset tunnelmat!Tallainen aarre siella linkin takana piileskelee!!

Ei muuta kun mukavaa maanantaita Onnin vinkean hymyn muodossa! Minulla se oli erittainkin mukava: talo siivottu, jumpat vedetty ja jaakiekon jaljilta viela euforian vallassa!

In April I dreamt...

of GreenGate:

Erityisesti nuo pilkulliset astiat oli jatkuvan googlettamisen alla, ja sittensilma osui peltitolkkeihin, ja sitten kankaisiin ja jnejne...


Ja kun kevat tuli yhtakkia huminalla, alkoi valtaisa unlemointi siita, etta jo tana kesana minunkin puutarhani pionit kukkisivat runsaasti ja etta tuo hakemani cottage garden -tyyli alkaisi nayttaa silta, milta pitaisikin...

Sitten alkoi kiivas selvittely aitatolpista ja hinnoista, ja mina unelmoin, etta ihan itsekseen aidat nousisivat ja nama ihanuudet ilmaantuisivat vain jonkin yon aikana sinne: