Eilinen päivä meni koomassa, ja vähän allapäinkin. Lauantain ihana helle ja sunnuntain trooppinen aamu vaihtuivat yhtäkkiä Irenen-hurrikaaniksi (tai melkein) joka sitten viilensi ilman totaalisesti. En voi enää valehdella, että kesä jatkuu.
I was comatozed yesterday, and wee bit down as well. Saturday was fantastic, hot and summerlike and sunday morning still like waking up in a tropical climate. But the Irene (well.....maybe not quite...) hit us and the weather changed. Then in Finnish some raging about our dog. ... I'm more than fed up with the dog!
Kauhean huono omatunto siitä, että suunnittelin mielessäni murhaa -oman koiran sellaista. Se ulvoi koko yön seksituskiaan, ja jollei ulvonut niin haukkui. VOI PERKELE suoraan sanottuna! tämä on tabujen listalla mutta sanon se silti; vihaan omaa koiraaani. Eihän omaa koiraa saa vihata, eikä omiin lapsiinsa hermostua. Ei kunnon äidit tee sellaista. Mutta mä olin viittä vaille valmis kuristamaan tuon helevetin koiran. Sen saa tulla hakemaan pois. Maksan vaikka bensakulut. Se syö kengät, karkailee jatkuvasti kotoa, joten on pidettävä narussa (mulla ei ole ikinä ollut kotoa karkailevaa koiraa ennen tätä!!!Niin raivostuttavaa). Juoksee autojen perässä, ja on aiheuttanut jo yhden peltikolarin. Ainoa hyvä puoli on, että se on kiltti lapsille. Todellakin ainoa!
Then little argument with the Irish, because he had been celebrating and was tired, and I was tired because of the dog and the Irish snoring. So I started thinking, if I lived alone, how different would the house decorating be. (well I wouldn't live in this house alone, the Irish built it... ;D) I would have much more "useless" decorations. Irish does not like them at all, and I have made a promise, that since he has moved here because of me, he can say a lot and I try to make him happy.
Sitten pikkuista perheriitaa, kun Irlantilainen oli vietämässä venetsialaisia (mikä typerä juhlistamisen aihe; kesän loppu!!!!), ja oli tietysti väsynyt, ja minä ihan poikkikatkipinossa sen koiran ja Irlantilaisen kuorsaamisen vuoksi. Niinpä huvittelin ajatuksella, miten sisustaisin, jos asuisin talossani yksin ja saisin ihan itse päättää, eikä kukaan kommentoisi. (Muttta enhän asuisi tässä talossa, Irlantilainenhan sen rakensi...;D Pieni sivuseikka!) Ja Jeanne D'arcia pukkasi. Pientä romuromantiikkakoristetta, joita Irlantilainen ei ymmärrä ja enemmän hempeyttä.
Mutta kyllä joukkoon tarvitaan väriäkin! Ihan vaan mieltä piristämään....
But I do need bright colors and patterns too, just to make me feel brighter!
 |
| Photo by Amy Butler |
But I wouldnt change! I love having a family (the dog could go....)!
