shabby bg

Saturday, May 14, 2011

Uutta vanhaa osa 1

 Tuollaisen ihanuuden bongasin lapsuudenkotini vanhasta savusaunasta. Siella olisi vaikka mita: kyllapa harmittaa, kun talo on liian pieni, eivatka kaikki ihanat moopelit, joita voisin savusaunan uumenista kaivella millaan mahdu uutta elamaa viettamaan.

Tama paatyi nyt kuitenkin tyohuoneeseen, ja samanlaisen kaveri ehkapa ylakerran aulaan. Katsellaan!

 Hurmaannuin yksityiskohtiin, kulahtaneeseen nahkaan, paljon kasia nahneeseen kasinojaan.
 Tama hetki on niin historiaa! Aitienpaivana otettu, mutta koska nyt sataa ulkona vetta, alkaa vihrea vallankumous, ja jka paikka on tulvillaan elamaa. Kolme paivaa sitten havahduin siihen, etta lehdet todellakin humisevat tuulessa. Voi kuinka hyva mieli tuli niin pienesta asiasta!

Saturday, May 7, 2011

Masennusta ja mielihyvaa



 Kukat ovat puhjenneet mita ihanimmissa puvuissaan koristamaan pihaa.  Vanhan pihapiirin ihmeisiin kuuluu se, etta nyt kun on pakkoja raivattu, niin mita odottamattomampia esiaitien ja -isien maahan laittamia kasveja alkaa tyontymaan levostaan esiin. Mutta uudetkin kasvini, ihan itse syksylla istuttamani nayttavat suurimmaksi osaksi selvinneen talvesta:









Seksia harratavia sammakkojaon bongailtu:



Masennusta on ollut ilmassa, kun olen murehtinut asioita, jotka eivat periaatteessa kuulu minulle, mutta kaytannossa sitakin enemman. Onneksi on ystavia -Sannan kaltaisia tosiystavia- jotka vaistoavat nama asiat ja laittavat paketin tuoksuvaa Indian Chaita kera ihanan kortin ja perhosistutuksen juuri sina kaikkein kurjinpana paivana...
 Mika piristus mielelle, ja samalla vahan ruumiillekin!


Vanhan aitan vuotava katto saatiin vihdoinkin purettua. Minakin kurvailin kurottajalla, enka edes onnistunut pudottamaan Keithia piikkien paalta!


Isin uusi lelu on aikas massiivinen!



Suklaata olen syonyt yli omien tarpeiden. onni onnistui rohmuamaan salaa loput!



Kasvimaalle sain porkkanat, palsternakat, valkosipulit ja purjot harsojen alle kasvamaan. Apua oli tarjolla.


Ja suurin stressi -EU-paperit- on nyt lahtenyt kohti Brysselia. Tallainen pino tana vuonna! Nyt vaan kaytanto pukkaa paalle ja kiiretta pitaa...

Wednesday, April 13, 2011

 Osallistuin arvontaan. Katstotaan kuinka kay.

 Tuolta sellainen loytyi talla kertaa!
http://rintelanruusa.blogspot.com/2011/04/tattadadadatattatataaaaaaaaaaaaa.html


Muuten ei elama vielakaan hymyile keuhkot kipeina ja yskittaa ja nenakin on alkanut sitten kurjuuden maksimoimiseksi vuotaa. Jumppia ei siis vedeta vielakaan ja sekos ottaa paahan ja kiristaa hermoja. Kuulen jo vinkunan, ne ovat niin kirealla! Talo on kuin rottia vailla oleva kaatopaikka. Ei kertakaikkiaan irtoa energiaas siivoamiseen, kaikki likeneva saastetaan lapsille. (jotka hekin ovat kuitenkin jokseenkin laiminlyotyja...!) Ottavat kuitenkin omatoimisesti laakkeensa:

 Emmi-Sofia onkin jo selvasti terveempi - ja kiltimpi, mika on noiden aarimmaisen kireiden hermojeni kannalta valtavan suotuisa asia. Onni on edelleen karttyisa. Aurinkoni on pilvessa, ero normaaliin on niin hurja, etta ihan tekisi mieli (taas) itkea.


 Askarreltiin Emskun kanssa munia. Hienoja tuli!


Amy Butleriinkin on nyt sitten sakset upotettu. Sen pidemmalle ei juurikaan ole edetty, mutta joka kerta ihastelen varsinkin tuota "Love" -kangasta; on se ihanaaa!

Huomenna pitaisi tulla ProAgrian naisen tekemaan luomupapereita tanne. Toivoin talon olevan puhdas, mutta nyt se toivo alkaa olla mennytta.Kunhan edes tuon poydan saisin pyyhittya...

Tuesday, April 12, 2011

Kevaan merkkeja, flunssaa ja chilia


 Tauti ei ota talttuakseen, pain vastoin. Koitin siivoilla, mutta ei...Koko kroppa alkoi tarisemaan ja vapisemaan, joten paatin istahtaa suosiolla alas ja haaskata aikaani blogimaailmassa, kun ei minusta tanaan mihinkaan muuhunkaan ole.

Kevatta ilmassa ja vahvasti, vaikkei sita ilman ulos menoa havaitse. Pellolla istui kurkilauma ja parvi kanadanhanhia paatti liittya seuraan. Komeuden kruunasivat toyhtohyypat, jotka nayttivat lentamisen mallia kompelommille lintutovereilleen. Kauempaa, koivikon takaa kuului joutsenten huutelua, ja peippo liversi sydamensa kyllyydesta pikkuisessa metsikossamme. Tintit tappelevat jo pesapontosta ja mustarasta - oi ihana mustarasta- liverteli piilostaan. Sydan pakahtuu onnen tunteesta -kylla se kevat sielta tulee!

Eipa pelloista juuri muuhun tarkoitukseen kuin ornitologisen harrastuksen kehittamiseen nayta olevan viela pitkaan aikaan, kuten alakuvasta voi todeta. EU-paperit tosin pitaisi tayttaa, ja tietaa tarkasti, mita millekin lohkolle kylvaa. Laitan niihin ehka, etta lohenpoikasia istutettu... Mitahan sanktiota siita pukkaa?


Kevatta ilmassa myoskin siina mielessa, etta mieleni halajaa naisellisiin toihin, eli rankapinoa jalostamaan klapipinoksi. Mutta nailla voimilla ei nosteta tikkuakaan, joten kylla pitaisi nyt parantua kiireen vilkkaa!!


Tikka innostui Nikonin naksuttelusta sen verran, etta vastasi aina sulkimen naksahdukseen parayttamalla tolpan peltista paallysta. Kisamme oli niin kova, etta pelkasin Onnin heraavan vaunuissaan...



Onni sai lauantaina hienot bilekengat ranskalaisilta ystaviltamme. Ihanat!


Tein lohturuokaa flunssaan. Se pitaa sisallaan huomattavan maaran kirpeaa inkivaaria, erityisen tulisia chileja, hurjan pinon valkosipulin kynsia ja mita-jaakaapista-loytyy -metodilla kaikkea muuta. Punaiset linssit kruunasivat kokonaisuuden.  Jalkkariksi kupillinen vihreaa teetahoystettyna inkivaarilla ja kullankeltaisella hunajalla. JA viela ihan pieni korvapuusti, jonka ranskalainen kotikokkimme J-B toi lauantaina, ja joka oli paassyt melkein unohtumaan leipalaatikkoon. Illalla viela lasi punaviinia ja Amelie pyorimaan, niin lohtupaiva on sitten taydellinen. Toivottavasti silla on myos jotain havaittavaa tehoa!

 Selva kevaan merkki, Biolan on herannyt "talvilumen alta" (Emmi-Sofian verio talviunesta). Asteet nousevat kohisten, kun paasin poyhasemaan pintakerrosta ja sain ujutettua kuiviketta sekaan. Nyt taas on omatunto puhdas, kun ei tarvitse maatuvaa jatetta karrata sekajateastiaan! Maailma pelastuu! Naihin tuoksuviin tunnelmiin on hyva lopettaa.

Monday, April 11, 2011

Sellanen viikonloppu!

Perjantai alkoi pullolla -itse asiassa kahdella pullolla ja piipulla! Sain -ihme kylla- itselleni ja lapsille ajan tahan omaan pikkuiseen terveyskeskukseemme (eika tarvinnut painella vihreaa luuria jatkuvalla syotolla kun vartin verran!!), kun koko porukka oli perjantaina kohinyt jo viikon ja kuumettakin tuli ja meni, ihan miten mieli. Lapset kiukkuisia ja vasyneita, mina kiukkuinen ja vasynyt, Keithikin alkoi olla kiukkuinen ja vasynyt ihan seuran vuoksi, joten asialle piti tehda jotain! Tulos: Emskulla korvatulehdus ja limaa keuhkoissa, Onnilla sama limaongelma ja sydamessa sivuaani, joka toivottavasti johtuu vaan tasta flunssasta. Minulla ei todettu varsinaisesti mitaan, mutta MIKSI silti keuhkot sattuu ja pistaa?? Kysyn vaan? Kai se on mentava uudelleen, kun tekisi niin mieli jo ruumiillisiin toihin ja jumppiakin vetamaan!
_
Emsku koristeli omppupuun oksia paasiasimunilla. 2,5-vuotiaan tarmolla tahtoi valttamatta ripustaa kaikki samaan oksankarahkaan, ja mika mina olen taiteilijan nakemysta vastaan vaittamaan! Hieno tuli!

Sitten piirrettiin pappalle ja Maijalle post it -korttia. Siitakin tuli ihan superhieno...

Launtaina meilla oli talkoot. Vanhasta kuivurista piti purkaa puiset siilot ja lavat pois, ja vaikka Keith urheasti aloitti tyota, minun assisteeratessani aina paivaunien keston verra, homma eteni etanan vauhtia.(Yleensa vaunut alkavat heilumaan jonkin tyon olleesa erittainkin kriittisessa vaiheessa. Sitten menee hermot kaikilta!) Nyt saatiiin ranskalais-saksalais-romanialais-suomalainen talkooporukka toihin ja jopas tuli hyvaa jalkea! Siella insinoorit tekivat innosta puhkuen ruumiillista tyota, ja aina paussilla vertasivat kertyneen polyn maaraa... Ajattelinkin maatilan sivuelinkeinoksi sellaista elamylomaa, jonka aikana tehdaan mahdollisimman raskaita ja mahdollisimman paskaisia toita, ilman taukoja! Hyva idea! Ja taallahan sellaisia toita viela riittaa..

Mina sain Paivilta ruusuja ja pojilta kehuja hyvista ruuista ja kotikutoisista sampyloista! On kauhean ihana saada joltain toiselta ruusuja. Itse ostetutkin ovat toki kauniita ja mielta sulosiesti lammittavia, muttakun joku muu ojentaa ihan tavallisine viikonloppu - tai WOW, arkipaivana- kimpun kukkia, on siina ihan mielettoman hieno fiilis!

Mutta en voi valittaa mina muutenkaan: silla valin kun Keith ja mina saunoimme, oli poydalle ilmaantunut raclette-pannu, paljon kaikkea oheistarvetta ja pari pulloa varsin makoisaa punaviinia. Meilla oli kiva paiva ja kivalle paivalle saatiin loistokas paatos!(ja tyohuoneeseen ja olkkariin vasahtaneet talkoomiehet yoksi... ::D)


Sunnuntaina paistoi aurinko, ja jatin kolme miesta hoitamaan kahta lasta ja vein ensin koiran pitkalle metsalenkille ja sitten inventoin ankaran, runsaslumisen ja aaaaaarimmaisen pitkan talven tekemia tuhoja ja kevaan tuomia paljastuksia. Voi kuinka sielta hangen alta pilkistekee jo kaikkea!


Krookuksia ja narsisseja....

Ja pioneja rakastavani ilostuin niin kovasti, koska ainakin yksi niista kahdestatoista, jotka viime  kevaana ja syksyna istutin, nayttaa selvinneen talvesta. IHANAA!!

Palavaa rakkautta ei tuhoa mikaan!

Campanulalla on mallia, millaiseksi sita pitaisi kasvaa. Toivotaan parasta!

Terassi on vaiheessa.... vahvasti!

Ja maalattavaa riittaa viela tallekin kevaalle. Toivottavasti ei tarvitse ihan yhta montaa ampparinpistoa karsia kun viime syksylla maalatessa. Se oli jo extremen veroista hommaa (sopisi siihen samaiseen bisnesideaani!)!

Mutta ennen maalausta on tankattava, ja raparperit taalla ovat valmiita piirakan paalle. Janikset ovat niita nakojaan lannoittaneet. Varmaankin papanoilla, jotka koostuvat minun punainen kaneli -omppupuustani. MOKOMAT!!!


Sitten vahan rakkautta: