Kakku, jonka piti reseptin mukaan olla 10-15 hengelle, havisi melkein kokonaan J-B:n, Keithin ja minun toimestani. Pienen palasen vein Paiville ja Jannelle naapuriin kiitokseksi avusta hitsaushommissa, mutta tama pala OLI (past tense, huomaatko?) jaljella aamulla.
Ohje oli Kodin Kuvalehdessa ja kakku piti sisallaan mm. After Eightia ja valtaisan maaran maitotuotteita. Hyvaa oli! Tuotekehitysta vaan sen verran ensi kerralla, etta muistan tehda pohjasta suklaisemman.
Mutta niin se vaan on, etta raskas tyo vaatii raskaat ruuat! Keith ja J-B vasasivat koko viikonlopun parruja vanhaan kuivuriin. Mina kaivelin puutarhaa, kirmailin lasten kanssa, kokkailin ja melkein silitin hirvea saunan nurkalla. Maalla on mukavaa!
Onni on oppinut apinaksi. Joka paikkaan kiivetaan vauhdilla, mutta tyohuoneessa Onni malttoi pysahtya "tekemaan hommia". Pikkuinen mies luki kovaan aaneen liibalaaba-juttujaan vanhasta kalenterista, ja oli erittain arsyyntyneen nakoinen, kun aiti tuli Nikoninsa kanssa paikalle heilumaan. Mutta ihanat nuo pullukka jalat...
Kaiken taman lisaksi loysin juuri jotain, mita kutsutaan nimella "e-zine" (never heard....!) Mutta olipa jotenkin mielta piristan kesaiset tunnelmat!Tallainen aarre siella linkin takana piileskelee!!
Ei muuta kun mukavaa maanantaita Onnin vinkean hymyn muodossa! Minulla se oli erittainkin mukava: talo siivottu, jumpat vedetty ja jaakiekon jaljilta viela euforian vallassa!
Monday, May 16, 2011
Saturday, May 14, 2011
In April I dreamt...
of GreenGate:
Erityisesti nuo pilkulliset astiat oli jatkuvan googlettamisen alla, ja sittensilma osui peltitolkkeihin, ja sitten kankaisiin ja jnejne...
Ja kun kevat tuli yhtakkia huminalla, alkoi valtaisa unlemointi siita, etta jo tana kesana minunkin puutarhani pionit kukkisivat runsaasti ja etta tuo hakemani cottage garden -tyyli alkaisi nayttaa silta, milta pitaisikin...
Sitten alkoi kiivas selvittely aitatolpista ja hinnoista, ja mina unelmoin, etta ihan itsekseen aidat nousisivat ja nama ihanuudet ilmaantuisivat vain jonkin yon aikana sinne:
Erityisesti nuo pilkulliset astiat oli jatkuvan googlettamisen alla, ja sittensilma osui peltitolkkeihin, ja sitten kankaisiin ja jnejne...
Ja kun kevat tuli yhtakkia huminalla, alkoi valtaisa unlemointi siita, etta jo tana kesana minunkin puutarhani pionit kukkisivat runsaasti ja etta tuo hakemani cottage garden -tyyli alkaisi nayttaa silta, milta pitaisikin...
Sitten alkoi kiivas selvittely aitatolpista ja hinnoista, ja mina unelmoin, etta ihan itsekseen aidat nousisivat ja nama ihanuudet ilmaantuisivat vain jonkin yon aikana sinne:
Uutta vanhaa osa 1
Tuollaisen ihanuuden bongasin lapsuudenkotini vanhasta savusaunasta. Siella olisi vaikka mita: kyllapa harmittaa, kun talo on liian pieni, eivatka kaikki ihanat moopelit, joita voisin savusaunan uumenista kaivella millaan mahdu uutta elamaa viettamaan.
Tama paatyi nyt kuitenkin tyohuoneeseen, ja samanlaisen kaveri ehkapa ylakerran aulaan. Katsellaan!
Hurmaannuin yksityiskohtiin, kulahtaneeseen nahkaan, paljon kasia nahneeseen kasinojaan.
Tama hetki on niin historiaa! Aitienpaivana otettu, mutta koska nyt sataa ulkona vetta, alkaa vihrea vallankumous, ja jka paikka on tulvillaan elamaa. Kolme paivaa sitten havahduin siihen, etta lehdet todellakin humisevat tuulessa. Voi kuinka hyva mieli tuli niin pienesta asiasta!
Tama paatyi nyt kuitenkin tyohuoneeseen, ja samanlaisen kaveri ehkapa ylakerran aulaan. Katsellaan!
Hurmaannuin yksityiskohtiin, kulahtaneeseen nahkaan, paljon kasia nahneeseen kasinojaan.
Tama hetki on niin historiaa! Aitienpaivana otettu, mutta koska nyt sataa ulkona vetta, alkaa vihrea vallankumous, ja jka paikka on tulvillaan elamaa. Kolme paivaa sitten havahduin siihen, etta lehdet todellakin humisevat tuulessa. Voi kuinka hyva mieli tuli niin pienesta asiasta!
Saturday, May 7, 2011
Masennusta ja mielihyvaa
Kukat ovat puhjenneet mita ihanimmissa puvuissaan koristamaan pihaa. Vanhan pihapiirin ihmeisiin kuuluu se, etta nyt kun on pakkoja raivattu, niin mita odottamattomampia esiaitien ja -isien maahan laittamia kasveja alkaa tyontymaan levostaan esiin. Mutta uudetkin kasvini, ihan itse syksylla istuttamani nayttavat suurimmaksi osaksi selvinneen talvesta:
Seksia harratavia sammakkojaon bongailtu:
Masennusta on ollut ilmassa, kun olen murehtinut asioita, jotka eivat periaatteessa kuulu minulle, mutta kaytannossa sitakin enemman. Onneksi on ystavia -Sannan kaltaisia tosiystavia- jotka vaistoavat nama asiat ja laittavat paketin tuoksuvaa Indian Chaita kera ihanan kortin ja perhosistutuksen juuri sina kaikkein kurjinpana paivana...
Mika piristus mielelle, ja samalla vahan ruumiillekin!
Vanhan aitan vuotava katto saatiin vihdoinkin purettua. Minakin kurvailin kurottajalla, enka edes onnistunut pudottamaan Keithia piikkien paalta!
Isin uusi lelu on aikas massiivinen!
Suklaata olen syonyt yli omien tarpeiden. onni onnistui rohmuamaan salaa loput!
Kasvimaalle sain porkkanat, palsternakat, valkosipulit ja purjot harsojen alle kasvamaan. Apua oli tarjolla.
Ja suurin stressi -EU-paperit- on nyt lahtenyt kohti Brysselia. Tallainen pino tana vuonna! Nyt vaan kaytanto pukkaa paalle ja kiiretta pitaa...
Wednesday, April 13, 2011
Osallistuin arvontaan. Katstotaan kuinka kay.
Tuolta sellainen loytyi talla kertaa!
http://rintelanruusa.blogspot.com/2011/04/tattadadadatattatataaaaaaaaaaaaa.html
Muuten ei elama vielakaan hymyile keuhkot kipeina ja yskittaa ja nenakin on alkanut sitten kurjuuden maksimoimiseksi vuotaa. Jumppia ei siis vedeta vielakaan ja sekos ottaa paahan ja kiristaa hermoja. Kuulen jo vinkunan, ne ovat niin kirealla! Talo on kuin rottia vailla oleva kaatopaikka. Ei kertakaikkiaan irtoa energiaas siivoamiseen, kaikki likeneva saastetaan lapsille. (jotka hekin ovat kuitenkin jokseenkin laiminlyotyja...!) Ottavat kuitenkin omatoimisesti laakkeensa:
Emmi-Sofia onkin jo selvasti terveempi - ja kiltimpi, mika on noiden aarimmaisen kireiden hermojeni kannalta valtavan suotuisa asia. Onni on edelleen karttyisa. Aurinkoni on pilvessa, ero normaaliin on niin hurja, etta ihan tekisi mieli (taas) itkea.
Askarreltiin Emskun kanssa munia. Hienoja tuli!
Amy Butleriinkin on nyt sitten sakset upotettu. Sen pidemmalle ei juurikaan ole edetty, mutta joka kerta ihastelen varsinkin tuota "Love" -kangasta; on se ihanaaa!
Huomenna pitaisi tulla ProAgrian naisen tekemaan luomupapereita tanne. Toivoin talon olevan puhdas, mutta nyt se toivo alkaa olla mennytta.Kunhan edes tuon poydan saisin pyyhittya...
Tuolta sellainen loytyi talla kertaa!
http://rintelanruusa.blogspot.com/2011/04/tattadadadatattatataaaaaaaaaaaaa.html
Muuten ei elama vielakaan hymyile keuhkot kipeina ja yskittaa ja nenakin on alkanut sitten kurjuuden maksimoimiseksi vuotaa. Jumppia ei siis vedeta vielakaan ja sekos ottaa paahan ja kiristaa hermoja. Kuulen jo vinkunan, ne ovat niin kirealla! Talo on kuin rottia vailla oleva kaatopaikka. Ei kertakaikkiaan irtoa energiaas siivoamiseen, kaikki likeneva saastetaan lapsille. (jotka hekin ovat kuitenkin jokseenkin laiminlyotyja...!) Ottavat kuitenkin omatoimisesti laakkeensa:
Emmi-Sofia onkin jo selvasti terveempi - ja kiltimpi, mika on noiden aarimmaisen kireiden hermojeni kannalta valtavan suotuisa asia. Onni on edelleen karttyisa. Aurinkoni on pilvessa, ero normaaliin on niin hurja, etta ihan tekisi mieli (taas) itkea.
Askarreltiin Emskun kanssa munia. Hienoja tuli!
Amy Butleriinkin on nyt sitten sakset upotettu. Sen pidemmalle ei juurikaan ole edetty, mutta joka kerta ihastelen varsinkin tuota "Love" -kangasta; on se ihanaaa!
Huomenna pitaisi tulla ProAgrian naisen tekemaan luomupapereita tanne. Toivoin talon olevan puhdas, mutta nyt se toivo alkaa olla mennytta.Kunhan edes tuon poydan saisin pyyhittya...
Tuesday, April 12, 2011
Kevaan merkkeja, flunssaa ja chilia
Tauti ei ota talttuakseen, pain vastoin. Koitin siivoilla, mutta ei...Koko kroppa alkoi tarisemaan ja vapisemaan, joten paatin istahtaa suosiolla alas ja haaskata aikaani blogimaailmassa, kun ei minusta tanaan mihinkaan muuhunkaan ole.
Kevatta ilmassa ja vahvasti, vaikkei sita ilman ulos menoa havaitse. Pellolla istui kurkilauma ja parvi kanadanhanhia paatti liittya seuraan. Komeuden kruunasivat toyhtohyypat, jotka nayttivat lentamisen mallia kompelommille lintutovereilleen. Kauempaa, koivikon takaa kuului joutsenten huutelua, ja peippo liversi sydamensa kyllyydesta pikkuisessa metsikossamme. Tintit tappelevat jo pesapontosta ja mustarasta - oi ihana mustarasta- liverteli piilostaan. Sydan pakahtuu onnen tunteesta -kylla se kevat sielta tulee!
Eipa pelloista juuri muuhun tarkoitukseen kuin ornitologisen harrastuksen kehittamiseen nayta olevan viela pitkaan aikaan, kuten alakuvasta voi todeta. EU-paperit tosin pitaisi tayttaa, ja tietaa tarkasti, mita millekin lohkolle kylvaa. Laitan niihin ehka, etta lohenpoikasia istutettu... Mitahan sanktiota siita pukkaa?
Kevatta ilmassa myoskin siina mielessa, etta mieleni halajaa naisellisiin toihin, eli rankapinoa jalostamaan klapipinoksi. Mutta nailla voimilla ei nosteta tikkuakaan, joten kylla pitaisi nyt parantua kiireen vilkkaa!!
Tikka innostui Nikonin naksuttelusta sen verran, etta vastasi aina sulkimen naksahdukseen parayttamalla tolpan peltista paallysta. Kisamme oli niin kova, etta pelkasin Onnin heraavan vaunuissaan...
Onni sai lauantaina hienot bilekengat ranskalaisilta ystaviltamme. Ihanat!
Tein lohturuokaa flunssaan. Se pitaa sisallaan huomattavan maaran kirpeaa inkivaaria, erityisen tulisia chileja, hurjan pinon valkosipulin kynsia ja mita-jaakaapista-loytyy -metodilla kaikkea muuta. Punaiset linssit kruunasivat kokonaisuuden. Jalkkariksi kupillinen vihreaa teetahoystettyna inkivaarilla ja kullankeltaisella hunajalla. JA viela ihan pieni korvapuusti, jonka ranskalainen kotikokkimme J-B toi lauantaina, ja joka oli paassyt melkein unohtumaan leipalaatikkoon. Illalla viela lasi punaviinia ja Amelie pyorimaan, niin lohtupaiva on sitten taydellinen. Toivottavasti silla on myos jotain havaittavaa tehoa!
Selva kevaan merkki, Biolan on herannyt "talvilumen alta" (Emmi-Sofian verio talviunesta). Asteet nousevat kohisten, kun paasin poyhasemaan pintakerrosta ja sain ujutettua kuiviketta sekaan. Nyt taas on omatunto puhdas, kun ei tarvitse maatuvaa jatetta karrata sekajateastiaan! Maailma pelastuu! Naihin tuoksuviin tunnelmiin on hyva lopettaa.
Subscribe to:
Posts (Atom)

























