Sisalta katsottunakaikki ulkona naytti kauniilta ja kevaiselta. Kuitenkin hetken Onnin vaunuja lykittyani totesin, etta ei - talvinen viima se vielakin vaan puhaltaa, ja etta on siis parempi ryhtya rastitoihin sisalla, ennen kuin kevat OIKEASTI koittaa, eika ko. hommiin tee enaa mieli tarttua!
Niinpa aloitin puhdistamaan avohyllyja ja tayttelemaan lasipurnukoitani elintarvikkeilla. Intialaisten mausteiden tilanne on todellakin halyttava; ainoastaan chilipaprikaa jaljella!
Palkitsin itseni Valtaisan (?) Urakan jalkeen Paivin tuomilla suklailla ja kupillisella teeta. Otian asiakseni myos ihailla yrttejani ikkunalaudalla - ensimmaiset ruukkuyrtit, jotka ovat selvinneet hengissa kauemmin kuin kolme paivaa!
Aurinkoa en kuitenkaan voinut vastustaa, joten ei muuta kun kunnon talvikamppeet paalle ja haahuilemaan ympari pihaa haaveillen kevaasta ja miettien, mitkakohan kasvit oikein tasta talvesta ovat selvinneet hengissa... Ja lunta oli satanunt yon aikana lisaa...Vaikka se uusi kuinka olisi vanhan surma, on sita nyt tullut tappamaan jo seuraavat kolmekin talvea... Ei enempaa, kiitos!
Jonnekin aurinkoon tekee mieli. Lampimaan, meren rannalle....
Mutta kaikki haaveet matkoista ja puutarhatoista unohtuivat, kun vaunuista alkoi kuulua jutustelua. Mikaan ei voita tata nakya:
No comments:
Post a Comment