Stones and stones

Valokuvatorstain haaste lähti tästä kuvasta:

The photo challenge this week started from this picture:

Ja minulle kivistä tulee heti mieleeni tuo meidän murheenkryynimme ja ikuisten haaveiden aihe: KIVINAVETTA (joka juuri mustavalkomaanantaissa pääsi esille...Todellinen julkkis siis!!)

And when I even hear the word "stone" and start thinking the sorrow of our lives; the old stone cowshed.

Haave nro 1: Toivottavasti se ei jonain päivänä (todennäköisesti räntäsateisena,märän loskan päivänä) romahda. Tai jos romahtaa, toivottavasti se ei romahda lasten päälle. Tai Irlantilaisen. Tai minun, kun sieltä henkeni kaupalla haen vanhoja ovia ja saranoita...Aika hyvä toive, sanoisin!

Dream no 1: I hope it doesn't collapse totally. If it DOES collapse, I hope it doesn't collapse on top of my children. Or on top of Irish. Or myself.

Haave nro2: Saisipa sen korjattua (alustava kustannusarvio, salaojineen, lämpimine sisätiloineen, jne "Omakotitalon verran" Thanks, juurikin sen verran tuossa sattuu olemaan ylimääräistä!)

Dream no2: I wish it could be fixed (the first price estimation was "Price of a house". Thanks, that's exactly how much extra money I happen to have lying around!!)

Haave 3: Jos sen saisi korjattua, saisipa sinne jotain tuottoisaa toimintaa (ideoina tähän asti mm. B&B, luomuvihannesten suoramyynti (tosin niitä vihanneksiakaan ei vielä ole edes luomusuunnitelmassa...hups!), Irlantilaisen miljoonat maahantuontiideat. Olisiko lisää?Tuottoisampia??) ettei vaan tarvitsisi palata hyväpalkkaisiin sisätöihin!!

Dream no  3:if it could be fixed, I wish some profitable business in it. (The ideas so far have been B&B, selling organic veggies (which haven't even been written into the organic farming plan...OOPS!) Irish's million different export plans. Anything else, anybody??) I really do not want to return my well paid indoor job!!!

Ja viimeinen ihmetyksen aihe, miksemme tehneet tuosta kotiamme, kun nyt JO vingumme lisää tilaa taloomme?!?!Ei tarvitsis miettiä, että mitä sille tehdään, ja tilaa, sitä kyllä olisi!!

And the last thing I keep on wondering; why on earth did we not fix that to be our home???Since already now we are dreaming of more space!!!

Ja IHAN VIHOVIIMEINEN TOIVE; osaisinpa photoshopata nuo sähköjohdot pois kuvista!!!

And THE VERY LAST WISH: I wish I could photoshop the electric wires away!!!

Lupaus - Resolution

Valokuvatorstain haaste on lupaus. Vuoden vaihtuessa en sellaista tehynyt, mutta eilen sydän oli pakahtua, kun omat lapset olivat niin kertakaikkisen ihania ja lupaukseni on koittaa olla kärsivällisempi äiti...


The Photo challenge  and here this week was  "Resolution". Yesterday I was about to burst my heart with love, because the kids were so wonderful, and I promised to try to be more patient mother for them...

 We went outside to save all the mats that had bee out there for 2,5 days (yes DAYS!!), because couple first one were cold ones, about -13 degrees. But then the half one turn out to be almost 0 and snow and I did not want all my mats and rugs stink like a wet dog, so kids were standing like two snowmen watching their mother running about insanely. 


Ehkä 2,5 päivää mattojen tuuletusta haikkujen aidan päällä on tarpeeksi, tuumasi Vuoden Äiti ja iski lapset lumisateeseen ja alkoi tampata ja kantaa mattoja hullun lailla. -13 astetta olikin yhtäkkkiä nollakeli, enkä tahtonut märän koiran hajuisia mattoja sisälle puhtaille alttioille.

 Mother of The Year kept on ignoring kids(except taking pics every now and then...Oh my, oh my!!) so they carried their "sun chairs" outside where they were able to keep eye on their crazy mom and decided to have a picnic. Extreme outdoor experience started and the picnic consisted of REEEEALLLY dry pieces of bread, meant for the Highlanders. But I guess melting snow made them wee bit softer.


Maalaislapset ja extremeulkoilu osa 1: Piknik. Vuoden Äiti vain tamppasi mattoja ja valokuvasi, vaikka lapsilla ilmeisesti nälkä kurni vatsaa. Ratkaisu; leikkimökistä kannettiin äidin tarkkailuetäisyydelle tuolit, highlandeille tarkoitetut kuivat käntyt hanskoihin, ja ei kun piknikille.

 Everything is "CHEERS" these days, so "CHEERS" it was with the dry bread as well.

 Then the expected happened. One of them was bound to be falling. And of course it was Onni, still holding his super dry piece of rye bread. Mother of the Year lift him up, and so the picnic went on again, and carrying mats went on again. 


Vuoden Äiti antoi yhden varoituksen, ette sitten kaadu-tyyppisen, ja jatkoi hommiaan. Mottona "Siperia opettaa". Ja tietysti Onni putosi. Vuoden Äiti nosti lapsensa ylös ja jatkoi mattojen kanniskelua.

 Buuut since they have to do, get, speak, eat, drink exactly same way, Emmi-Sofia had to make a joke fall again. Mother of the Year lifted her up and then the picnic went on and carrying mats went on again. Sometimes I lose my patience with things like this, especially if it includes fake crying and tantrums, but with my promise, we all just laughed!

Emmi-Sofia tietysti perässä hankeen oranssilla aurinkotuolillaan, koska nykyisin JOKA IKINEN asia pitää tehdä samalla lailla kuin veli (tai sisko, kun on Onnista kyse), mutta enpäs menettänyt malttiani. En varsinkaan, kun tällä kertaa toimi ei aiheuttanut valeitkua tai kiukkua.

 I heard "lets go and see Anselmi." and "JOO" as an aswer. Mother of the Year decided to warn once and only once about the electric fence, and then the Extreme Outdoor Experience continued.

Maalaislapset ja extremeulkoilu osa 2:Tuleeko sähköisku vai ei. Vuoden Äidin kasvatusteemana oli edelleen "Siperia opettaa" ja niinpä Vuoden Äiti vain valokuvasi ja odotti jysähtääkö vai ei. No ei jysähtänyt!

 "Do you wanna try?" "JOO" and they both put one hand on the wire....

 That wasn't enough, so the Extreme Outdoor Experience continued by climbing on top of the pile of pallets. Mother of the Year  warned once and only once about falling down. And up they climbed. Mother of the Year had now changed her task into pushing the snow of the drive way, since we were expecting a sales boy for the terrace glasses. And somehow the city sales boys are usually bit taken aback by 10 cm of wet snow meeting their fancy leather shoes.


Maalaislapset ja extremeulkoilu osa 3; kiipeilyä kuormalavojen päällä. Kasvatusteema "Siperia opettaa" jatkui, ja kerran putoamisvaroituksen jälkeen Vuoden Äiti keskittyi vain valokuvaukseen ja odotti putoaako vai ei. No kerran putosi. Onni. Tietty! Yhä sama rutikuiva ruisleivän palanen märissä hanskoissaan. 

 "Look Mummy, Andelmi jumped AGAIN inside the feeder! Go and LIFT HIM OUT!!""

 Lots of worrying, lots of hassle, but I was patient, and then the expected happened. Onni fell. Still holding his piece of super dry rye bread. No crying, and up he climbed again.... And I did not lose my patience.

 "Do you wanna roll down?" "JOO" and then Mother of the Year ran and stopped this game from happening. Some limits even to the Extreme Outdoor Experience.

"Kieritäänkö alas?" "JOOO!" ja siinä vaiheessa jopa vuoden äidin piti lopettaa hommat ja puuttua asiaan. Jotain rajaa jopa Exremeulkoiluun!

 So after these are you surprised, that I have no idea how he has gotten a black eye and scratches on his cheek.... That's how it goes in this farm family despite the huge amount of love we have for one another! I promise not to lose my mind over small things. They are great, FANTASTIC KIDS!


Nämä seikat huomioonottaen, ei ole ihme, ettei Vuoden Äidillä ole hajuakaan, mistä johtuvat Onnin musta silmä ja naarmut kasvoilla.... Sellaista se on välillä maalaisperheessä, vaikka rakkautta riittää, niin jatkuvaan huolehtimiseen ei ole aikaa. Siperia opettaa.... Toivottavasti myös minulle kärsivällisyyttä!