Tuesday, April 12, 2011
Kevaan merkkeja, flunssaa ja chilia
Tauti ei ota talttuakseen, pain vastoin. Koitin siivoilla, mutta ei...Koko kroppa alkoi tarisemaan ja vapisemaan, joten paatin istahtaa suosiolla alas ja haaskata aikaani blogimaailmassa, kun ei minusta tanaan mihinkaan muuhunkaan ole.
Kevatta ilmassa ja vahvasti, vaikkei sita ilman ulos menoa havaitse. Pellolla istui kurkilauma ja parvi kanadanhanhia paatti liittya seuraan. Komeuden kruunasivat toyhtohyypat, jotka nayttivat lentamisen mallia kompelommille lintutovereilleen. Kauempaa, koivikon takaa kuului joutsenten huutelua, ja peippo liversi sydamensa kyllyydesta pikkuisessa metsikossamme. Tintit tappelevat jo pesapontosta ja mustarasta - oi ihana mustarasta- liverteli piilostaan. Sydan pakahtuu onnen tunteesta -kylla se kevat sielta tulee!
Eipa pelloista juuri muuhun tarkoitukseen kuin ornitologisen harrastuksen kehittamiseen nayta olevan viela pitkaan aikaan, kuten alakuvasta voi todeta. EU-paperit tosin pitaisi tayttaa, ja tietaa tarkasti, mita millekin lohkolle kylvaa. Laitan niihin ehka, etta lohenpoikasia istutettu... Mitahan sanktiota siita pukkaa?
Kevatta ilmassa myoskin siina mielessa, etta mieleni halajaa naisellisiin toihin, eli rankapinoa jalostamaan klapipinoksi. Mutta nailla voimilla ei nosteta tikkuakaan, joten kylla pitaisi nyt parantua kiireen vilkkaa!!
Tikka innostui Nikonin naksuttelusta sen verran, etta vastasi aina sulkimen naksahdukseen parayttamalla tolpan peltista paallysta. Kisamme oli niin kova, etta pelkasin Onnin heraavan vaunuissaan...
Onni sai lauantaina hienot bilekengat ranskalaisilta ystaviltamme. Ihanat!
Tein lohturuokaa flunssaan. Se pitaa sisallaan huomattavan maaran kirpeaa inkivaaria, erityisen tulisia chileja, hurjan pinon valkosipulin kynsia ja mita-jaakaapista-loytyy -metodilla kaikkea muuta. Punaiset linssit kruunasivat kokonaisuuden. Jalkkariksi kupillinen vihreaa teetahoystettyna inkivaarilla ja kullankeltaisella hunajalla. JA viela ihan pieni korvapuusti, jonka ranskalainen kotikokkimme J-B toi lauantaina, ja joka oli paassyt melkein unohtumaan leipalaatikkoon. Illalla viela lasi punaviinia ja Amelie pyorimaan, niin lohtupaiva on sitten taydellinen. Toivottavasti silla on myos jotain havaittavaa tehoa!
Selva kevaan merkki, Biolan on herannyt "talvilumen alta" (Emmi-Sofian verio talviunesta). Asteet nousevat kohisten, kun paasin poyhasemaan pintakerrosta ja sain ujutettua kuiviketta sekaan. Nyt taas on omatunto puhdas, kun ei tarvitse maatuvaa jatetta karrata sekajateastiaan! Maailma pelastuu! Naihin tuoksuviin tunnelmiin on hyva lopettaa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment