Perjantai alkoi pullolla -itse asiassa kahdella pullolla ja piipulla! Sain -ihme kylla- itselleni ja lapsille ajan tahan omaan pikkuiseen terveyskeskukseemme (eika tarvinnut painella vihreaa luuria jatkuvalla syotolla kun vartin verran!!), kun koko porukka oli perjantaina kohinyt jo viikon ja kuumettakin tuli ja meni, ihan miten mieli. Lapset kiukkuisia ja vasyneita, mina kiukkuinen ja vasynyt, Keithikin alkoi olla kiukkuinen ja vasynyt ihan seuran vuoksi, joten asialle piti tehda jotain! Tulos: Emskulla korvatulehdus ja limaa keuhkoissa, Onnilla sama limaongelma ja sydamessa sivuaani, joka toivottavasti johtuu vaan tasta flunssasta. Minulla ei todettu varsinaisesti mitaan, mutta MIKSI silti keuhkot sattuu ja pistaa?? Kysyn vaan? Kai se on mentava uudelleen, kun tekisi niin mieli jo ruumiillisiin toihin ja jumppiakin vetamaan!
_
Emsku koristeli omppupuun oksia paasiasimunilla. 2,5-vuotiaan tarmolla tahtoi valttamatta ripustaa kaikki samaan oksankarahkaan, ja mika mina olen taiteilijan nakemysta vastaan vaittamaan! Hieno tuli!
Sitten piirrettiin pappalle ja Maijalle post it -korttia. Siitakin tuli ihan superhieno...
Launtaina meilla oli talkoot. Vanhasta kuivurista piti purkaa puiset siilot ja lavat pois, ja vaikka Keith urheasti aloitti tyota, minun assisteeratessani aina paivaunien keston verra, homma eteni etanan vauhtia.(Yleensa vaunut alkavat heilumaan jonkin tyon olleesa erittainkin kriittisessa vaiheessa. Sitten menee hermot kaikilta!) Nyt saatiiin ranskalais-saksalais-romanialais-suomalainen talkooporukka toihin ja jopas tuli hyvaa jalkea! Siella insinoorit tekivat innosta puhkuen ruumiillista tyota, ja aina paussilla vertasivat kertyneen polyn maaraa... Ajattelinkin maatilan sivuelinkeinoksi sellaista elamylomaa, jonka aikana tehdaan mahdollisimman raskaita ja mahdollisimman paskaisia toita, ilman taukoja! Hyva idea! Ja taallahan sellaisia toita viela riittaa..
Mina sain Paivilta ruusuja ja pojilta kehuja hyvista ruuista ja kotikutoisista sampyloista! On kauhean ihana saada joltain toiselta ruusuja. Itse ostetutkin ovat toki kauniita ja mielta sulosiesti lammittavia, muttakun joku muu ojentaa ihan tavallisine viikonloppu - tai WOW, arkipaivana- kimpun kukkia, on siina ihan mielettoman hieno fiilis!
Mutta en voi valittaa mina muutenkaan: silla valin kun Keith ja mina saunoimme, oli poydalle ilmaantunut raclette-pannu, paljon kaikkea oheistarvetta ja pari pulloa varsin makoisaa punaviinia. Meilla oli kiva paiva ja kivalle paivalle saatiin loistokas paatos!(ja tyohuoneeseen ja olkkariin vasahtaneet talkoomiehet yoksi... ::D)
Sunnuntaina paistoi aurinko, ja jatin kolme miesta hoitamaan kahta lasta ja vein ensin koiran pitkalle metsalenkille ja sitten inventoin ankaran, runsaslumisen ja aaaaaarimmaisen pitkan talven tekemia tuhoja ja kevaan tuomia paljastuksia. Voi kuinka sielta hangen alta pilkistekee jo kaikkea!
Krookuksia ja narsisseja....
Ja pioneja rakastavani ilostuin niin kovasti, koska ainakin yksi niista kahdestatoista, jotka viime kevaana ja syksyna istutin, nayttaa selvinneen talvesta. IHANAA!!
Palavaa rakkautta ei tuhoa mikaan!
Campanulalla on mallia, millaiseksi sita pitaisi kasvaa. Toivotaan parasta!
Terassi on vaiheessa.... vahvasti!
Ja maalattavaa riittaa viela tallekin kevaalle. Toivottavasti ei tarvitse ihan yhta montaa ampparinpistoa karsia kun viime syksylla maalatessa. Se oli jo extremen veroista hommaa (sopisi siihen samaiseen bisnesideaani!)!
Mutta ennen maalausta on tankattava, ja raparperit taalla ovat valmiita piirakan paalle. Janikset ovat niita nakojaan lannoittaneet. Varmaankin papanoilla, jotka koostuvat minun punainen kaneli -omppupuustani. MOKOMAT!!!
Sitten vahan rakkautta:
No comments:
Post a Comment