Valokuvatorstain tekstihaasteesta tuli mieleeni elämäni tärkein odotus.
Thursdays photo challenge reminded me of the most important "WAIT" of my life
Emmi-Sofia in my tummy for the last few days. I was so enjoying being pregnant -both times- and the feeling that I will never be this close to my child ever again. The dog swimming next to me was my doberman Emppu, his last day alive. He had really bad cancer and before taking him to the vet, we took him for a swim. It was a bittersweet day, happy but sad.
Emmi-Sofia vatsassani viimeisiä päiviä. Molemmat raskausajat olivat ihania, varsinkin nuo loppuajan, kun vauva liikkui masussa ja mitättömän rasvaprosenttini vuoksi oli mahdollista nähdä varpaat ja kyynärpäät ihon läpi. Koitin ottaa kaiken irti tunteesta, että enää koskaan tämän jälkeen, en ole näin lähellä lastani. Vieressä polskiva koira oli Emppu-dobermanni, jonka viimeinen päivä tässä elämässä oli tuo kuvauspäivä. Uintiretken jälkeen veimme syöpäpotilaan piikille, ja sanoimme jäähyväiset. Katkeransuloinen kesäkuun alku.
Ihana idean toteutus
ReplyDeleteTodella kaunis kuva, onnellinen. Tarina antaa siihen murheellisenkin sävyn.
ReplyDeleteKaunis kuva, kaunis vatsa, kaunis vastaus haasteeseen:)
ReplyDeleteMinä pidän tästä hyvin paljon. Paljon. Kuvasta ja selityksestä. Selityksestä? Elämästä... Hyvä vastaus.
ReplyDeleteTässä on todellista odotusta. Tarina oli hieman surullinen - kuten kirjoitit bitter-sweet. Mutta niinhän se menee, yksi tulee, toinen lähtee.
ReplyDeleteOdotuksen kaihoa.
ReplyDeleteTunnelman aistii kuvasta. Melkein voi tuntea veden lämpötilan omallakin iholla.
ReplyDeleteOlen ehkä vähän liikuttuneessa tilassa tällä hetkellä monestakin syystä, mutta tämä kuva teksteineen todella kosketti. Kuvassa on monenlaista odotusta - näkyvää ja näkymätöntä. Aivan loistava.
ReplyDelete