Osallistuin arvontaan. Katstotaan kuinka kay.

 Tuolta sellainen loytyi talla kertaa!
http://rintelanruusa.blogspot.com/2011/04/tattadadadatattatataaaaaaaaaaaaa.html


Muuten ei elama vielakaan hymyile keuhkot kipeina ja yskittaa ja nenakin on alkanut sitten kurjuuden maksimoimiseksi vuotaa. Jumppia ei siis vedeta vielakaan ja sekos ottaa paahan ja kiristaa hermoja. Kuulen jo vinkunan, ne ovat niin kirealla! Talo on kuin rottia vailla oleva kaatopaikka. Ei kertakaikkiaan irtoa energiaas siivoamiseen, kaikki likeneva saastetaan lapsille. (jotka hekin ovat kuitenkin jokseenkin laiminlyotyja...!) Ottavat kuitenkin omatoimisesti laakkeensa:

 Emmi-Sofia onkin jo selvasti terveempi - ja kiltimpi, mika on noiden aarimmaisen kireiden hermojeni kannalta valtavan suotuisa asia. Onni on edelleen karttyisa. Aurinkoni on pilvessa, ero normaaliin on niin hurja, etta ihan tekisi mieli (taas) itkea.

 Askarreltiin Emskun kanssa munia. Hienoja tuli!

Amy Butleriinkin on nyt sitten sakset upotettu. Sen pidemmalle ei juurikaan ole edetty, mutta joka kerta ihastelen varsinkin tuota "Love" -kangasta; on se ihanaaa!

Huomenna pitaisi tulla ProAgrian naisen tekemaan luomupapereita tanne. Toivoin talon olevan puhdas, mutta nyt se toivo alkaa olla mennytta.Kunhan edes tuon poydan saisin pyyhittya...

Kevaan merkkeja, flunssaa ja chilia

 Tauti ei ota talttuakseen, pain vastoin. Koitin siivoilla, mutta ei...Koko kroppa alkoi tarisemaan ja vapisemaan, joten paatin istahtaa suosiolla alas ja haaskata aikaani blogimaailmassa, kun ei minusta tanaan mihinkaan muuhunkaan ole.

Kevatta ilmassa ja vahvasti, vaikkei sita ilman ulos menoa havaitse. Pellolla istui kurkilauma ja parvi kanadanhanhia paatti liittya seuraan. Komeuden kruunasivat toyhtohyypat, jotka nayttivat lentamisen mallia kompelommille lintutovereilleen. Kauempaa, koivikon takaa kuului joutsenten huutelua, ja peippo liversi sydamensa kyllyydesta pikkuisessa metsikossamme. Tintit tappelevat jo pesapontosta ja mustarasta - oi ihana mustarasta- liverteli piilostaan. Sydan pakahtuu onnen tunteesta -kylla se kevat sielta tulee!

Eipa pelloista juuri muuhun tarkoitukseen kuin ornitologisen harrastuksen kehittamiseen nayta olevan viela pitkaan aikaan, kuten alakuvasta voi todeta. EU-paperit tosin pitaisi tayttaa, ja tietaa tarkasti, mita millekin lohkolle kylvaa. Laitan niihin ehka, etta lohenpoikasia istutettu... Mitahan sanktiota siita pukkaa?

Kevatta ilmassa myoskin siina mielessa, etta mieleni halajaa naisellisiin toihin, eli rankapinoa jalostamaan klapipinoksi. Mutta nailla voimilla ei nosteta tikkuakaan, joten kylla pitaisi nyt parantua kiireen vilkkaa!!

Tikka innostui Nikonin naksuttelusta sen verran, etta vastasi aina sulkimen naksahdukseen parayttamalla tolpan peltista paallysta. Kisamme oli niin kova, etta pelkasin Onnin heraavan vaunuissaan...

Onni sai lauantaina hienot bilekengat ranskalaisilta ystaviltamme. Ihanat!

Tein lohturuokaa flunssaan. Se pitaa sisallaan huomattavan maaran kirpeaa inkivaaria, erityisen tulisia chileja, hurjan pinon valkosipulin kynsia ja mita-jaakaapista-loytyy -metodilla kaikkea muuta. Punaiset linssit kruunasivat kokonaisuuden.  Jalkkariksi kupillinen vihreaa teetahoystettyna inkivaarilla ja kullankeltaisella hunajalla. JA viela ihan pieni korvapuusti, jonka ranskalainen kotikokkimme J-B toi lauantaina, ja joka oli paassyt melkein unohtumaan leipalaatikkoon. Illalla viela lasi punaviinia ja Amelie pyorimaan, niin lohtupaiva on sitten taydellinen. Toivottavasti silla on myos jotain havaittavaa tehoa!

 Selva kevaan merkki, Biolan on herannyt "talvilumen alta" (Emmi-Sofian verio talviunesta). Asteet nousevat kohisten, kun paasin poyhasemaan pintakerrosta ja sain ujutettua kuiviketta sekaan. Nyt taas on omatunto puhdas, kun ei tarvitse maatuvaa jatetta karrata sekajateastiaan! Maailma pelastuu! Naihin tuoksuviin tunnelmiin on hyva lopettaa.

Sellanen viikonloppu!

Perjantai alkoi pullolla -itse asiassa kahdella pullolla ja piipulla! Sain -ihme kylla- itselleni ja lapsille ajan tahan omaan pikkuiseen terveyskeskukseemme (eika tarvinnut painella vihreaa luuria jatkuvalla syotolla kun vartin verran!!), kun koko porukka oli perjantaina kohinyt jo viikon ja kuumettakin tuli ja meni, ihan miten mieli. Lapset kiukkuisia ja vasyneita, mina kiukkuinen ja vasynyt, Keithikin alkoi olla kiukkuinen ja vasynyt ihan seuran vuoksi, joten asialle piti tehda jotain! Tulos: Emskulla korvatulehdus ja limaa keuhkoissa, Onnilla sama limaongelma ja sydamessa sivuaani, joka toivottavasti johtuu vaan tasta flunssasta. Minulla ei todettu varsinaisesti mitaan, mutta MIKSI silti keuhkot sattuu ja pistaa?? Kysyn vaan? Kai se on mentava uudelleen, kun tekisi niin mieli jo ruumiillisiin toihin ja jumppiakin vetamaan!
_

Emsku koristeli omppupuun oksia paasiasimunilla. 2,5-vuotiaan tarmolla tahtoi valttamatta ripustaa kaikki samaan oksankarahkaan, ja mika mina olen taiteilijan nakemysta vastaan vaittamaan! Hieno tuli!

Sitten piirrettiin pappalle ja Maijalle post it -korttia. Siitakin tuli ihan superhieno...

Launtaina meilla oli talkoot. Vanhasta kuivurista piti purkaa puiset siilot ja lavat pois, ja vaikka Keith urheasti aloitti tyota, minun assisteeratessani aina paivaunien keston verra, homma eteni etanan vauhtia.(Yleensa vaunut alkavat heilumaan jonkin tyon olleesa erittainkin kriittisessa vaiheessa. Sitten menee hermot kaikilta!) Nyt saatiiin ranskalais-saksalais-romanialais-suomalainen talkooporukka toihin ja jopas tuli hyvaa jalkea! Siella insinoorit tekivat innosta puhkuen ruumiillista tyota, ja aina paussilla vertasivat kertyneen polyn maaraa... Ajattelinkin maatilan sivuelinkeinoksi sellaista elamylomaa, jonka aikana tehdaan mahdollisimman raskaita ja mahdollisimman paskaisia toita, ilman taukoja! Hyva idea! Ja taallahan sellaisia toita viela riittaa..

Mina sain Paivilta ruusuja ja pojilta kehuja hyvista ruuista ja kotikutoisista sampyloista! On kauhean ihana saada joltain toiselta ruusuja. Itse ostetutkin ovat toki kauniita ja mielta sulosiesti lammittavia, muttakun joku muu ojentaa ihan tavallisine viikonloppu - tai WOW, arkipaivana- kimpun kukkia, on siina ihan mielettoman hieno fiilis!

Mutta en voi valittaa mina muutenkaan: silla valin kun Keith ja mina saunoimme, oli poydalle ilmaantunut raclette-pannu, paljon kaikkea oheistarvetta ja pari pulloa varsin makoisaa punaviinia. Meilla oli kiva paiva ja kivalle paivalle saatiin loistokas paatos!(ja tyohuoneeseen ja olkkariin vasahtaneet talkoomiehet yoksi... ::D)

Sunnuntaina paistoi aurinko, ja jatin kolme miesta hoitamaan kahta lasta ja vein ensin koiran pitkalle metsalenkille ja sitten inventoin ankaran, runsaslumisen ja aaaaaarimmaisen pitkan talven tekemia tuhoja ja kevaan tuomia paljastuksia. Voi kuinka sielta hangen alta pilkistekee jo kaikkea!

Krookuksia ja narsisseja....

Ja pioneja rakastavani ilostuin niin kovasti, koska ainakin yksi niista kahdestatoista, jotka viime  kevaana ja syksyna istutin, nayttaa selvinneen talvesta. IHANAA!!

Palavaa rakkautta ei tuhoa mikaan!

Campanulalla on mallia, millaiseksi sita pitaisi kasvaa. Toivotaan parasta!

Terassi on vaiheessa.... vahvasti!

Ja maalattavaa riittaa viela tallekin kevaalle. Toivottavasti ei tarvitse ihan yhta montaa ampparinpistoa karsia kun viime syksylla maalatessa. Se oli jo extremen veroista hommaa (sopisi siihen samaiseen bisnesideaani!)!

Mutta ennen maalausta on tankattava, ja raparperit taalla ovat valmiita piirakan paalle. Janikset ovat niita nakojaan lannoittaneet. Varmaankin papanoilla, jotka koostuvat minun punainen kaneli -omppupuustani. MOKOMAT!!!


Sitten vahan rakkautta:

Tanaan ihmettelen taas itku silmassa ihmisia. Miten tuntuu silta, ettei kukaan enaa pysty elamaan normaalissa parisuhteessa pettamatta tai pelaamatta? Olenko mina ainoa, jolla on hyva mies, osaanko mina itse olla yhta hyva? Kyynelia silmissa, raskas sydan. Keuhkot sattuvat muutenkin, lapset sairaina. Ostin ruusuja ja punaviinia. Mikseivat aikuiset ole enaa aikuisia, vaan taantuvat jossain vaiheessa takaisin teinivuosiin, jolloin ihastuttiin hetkessa, erottiin hetkessa ja sitten taas jo ihastuttiin toiseen -kaikki samassa silmanrapayksessa. Aina tulee niita matalapaineita -varmasti IHAN JOKA parisuhteessa, mutta eiko niista pitaisi koittaa sitkeasti selvita, ja tehda tyota sen eteen, etta taas joskus se uusi hyva aika sielta tulee, eika vaan samantien ihastua toiseen ja antaantua senmahtavan alkuhuuman vietavaksi? Olenko mina vanhanaikainen? Eiko nain pitaisi enaa ajatella??

 Kipea, pieni tyttoni.... Ja sitten positiivisempiakin asioita talle paivalle; tilaamani, ihanat kankaat ylakerran sohvatyynyihin saapuivat!

 Vaaleanpunaiset ruusut yhdistettyna jakalan peittamiin omenapuun oksiin on kylla kaunis yhdistelma!

 Siemenia,siemenia,siemenia....

 Ja kyyneleet silmissa - taas... Miksi mina naita murehdin, en tieda. Jos vaan elankin omaa elamaani, enka murehdi muuta. Niin kai sita pitaisi pystya olemaan...

Viime viikonloppu...

... oli tuskaisa, joskin hauskakin. Perjantaina olin taysin sankypotilaana, kun iski tuntematon tauti. Keith hoiti lapset ja talouden, ja mina tytto nukuin ja sitten nukuin ja viela vahan nukuin. On muuten raskasta touhua: illalla oli selka niin jumissa, ettei ikina!

 Lauantaina mietittiin elamaa talla pikku ranchilla hiukan eteen pain. Navettaremontti -tosin ei enaa navetaksi- pitaisi aloittaa. Olisi jo pitanyt, aikaa sitten. Onhan siinakin hommaa ja rahanmenoa jo yksin siina.. Siihen paalle konesuoja, muutama maatalouskone ja Highlandit, niin on monen vuoden tulot rassattu yhtena kevaana! Lotto siis tehtiin, muttei kylla paavoittoa kohdalle sattunut. Ei itse asiassa yhtaan mitaan voittoa. Joten Veikkaus ei nyt tata projektia vienyt kohti valoisampaa tulevaisuutta!

Harkitsinkin siis kalastusvalineiden pelastamista, ja lahtoa rysille. Muttei sekaan viela luonnista!

 Aitasta sain terassille asti muutamat Porin Oluen vanhat pullot kanniskeltua lauantainatihkusateessa. Samalla kertaa terassille kulkeutuivat ikkunapokat, mukavasti harmaantuneet ja lasinsa aikaa sitten kadottaneet, seka myos yksi tavattoman taitavasti tehty pinnatuoli. Niille olisi paikat sisalla katsottuina, mutta kun vaan ehtisin ne ensin pesemaan polysta ja bakteereista!Ihana elaa vanhalla tilalla, kun kaikkea mahdollista loytyy mita mahdottomimmista paikoista!

 Hanna-ystavaiseni antoi Emmi-Sofialle tuollisen Garden In The Bag -kukkasiemensysteemin, hamassa menneisyydessa vuonna 2008. Nyt paatin kokeilla, tuleeko sielta mitaan. Saattaapi olla itavyys hiukan karsinyt, mutta katsotaan ja ihmetellaan.

 Sunnuntaina -kuva ei todellakaan ole sunnuntailta, vaan torstailta, satoihan sunnuntaina vetta kun Esterin persuuksista- listailtiin J-B:n ja Keithin kanssa matkahaluille kohteita. Minun listani koostui vanhasta ikisuosikista Pariisista, eksoottisesta Vietnamista, tuntemattomasta Budapestista ja ihan vaikka vaan naapurimaan Tukholmasta. Kunhan vaan paasisimme Keithin kanssa kahdestaan!

 Taimet kurottelevat kohti valoa! Kylla se kevat sielta tulee. Sateet toivottavasti vauhdittivat asiaa hurjalla hypylla kohti parempaa suuntaa!

 Sohvatyynyn paallisia ei syntynyt vielakaan, silla kun mina lauantaiksi toivuin, paatti Emsku sairastua. Hurjan korkea kuume, ja selvasti arettoman ankea olo.

 Onni paatti syoda itse. Onneksi meilla harrastetaan tuota alastomana oleilua, niin vahinko ei kasvanut niihin mittasuhteisiin, jotka olivat potentiaalisia. Takapiru tahan sotkuun nakyy alakuvassa... :D

 Lauantain ja sunnuntain valisena yona nukuin kaksi tuntia. Uni ei vaan tullut ja Emmi-Sofian levoton kuuma pieni vartalo meidan sangyssamme ei asiaa auttanut. Postailin yolla noita what I loved-postauksiani, ja yllatin itsenikin, iltapaivalla, kun jaksoin kokata kunnon aterian.

Tuoresalaatti

Perunoita ja suppilovahverokastiketta. Luomua kaikki ja itsekerattyja suppiksia omasta metsasta.

Variaatio mozzarella-salaatista, koska Keith oli laittanut mozzarellan pakkaseen....

Ja ihanaa leipaa ja valkkaria kruunaamaan aterian!

Etta sellanen viikonloppu!

This month I fell in love with....

Mukaillakseni uusimmassa Countryhomes and Interiors -lehdessa ollutta listaa (jonka Keith oma-aloitteisesti osti kauppareissulla minulle. Rakkautta!!) Maaliskuun "Rakastuin, haaveilen ja haluan -lista":

1) Laajennus taloon. Conservatoryn ja lasikuistin liitto sopisi tahan suomalais-pohjois-irlantilaisliittoon vallan mainiosti! Laajennuksesta haaveilen viherhuonetta, joka toimisi samalla vierashuoneena ja sielta pitaisi loytya pieni ompelunurkka sitten minullekin! (Kuva: Tanglewood conservatories)

Ja tuollaiselta se ompelunurkka sitten nayttaisi! Ompelukone tietysti olisi kauhean kateva tuossa poydalla... :D Klaffipoytakin olisi tuolla romahtavassa navetassa valmiina! Sormet syyhyaa sita maalailemaan ja vanhentamaan.

 3) Olen haaveillut kulmakaapista kauan, mutta kunnon tukevaa vanhaa on vaikea -lahes mahdoton loytaa. Mutta senhan voisi tehda itse tuon kuvan tyyliin! Meilla on toita vahvoja ikkunoita ja ovia onneksi tallella ja helmipaneelia sitten rungon paalle. Mitenkas vaan taas saa Keithin ymmartamaan tamankin idean?

 4) Ulkona sataa, luen puutarhalehtia, ja voi etta tahtoisin, etta kaikki syksylla istuttamani pionit ovat selvinneet hengissa talven yli! Haaveilen niin puutarhatoista,e tta sydanta ihan painaa!!

 5) Vanhosita laseista myos tuollainen seina meidan tassuammeen eteen. Eilen Emmi-Sofia roiskutti vetta niin, ettei enaa kylpparin kastuminen riittant, vaan vetta oli jo ylakerran aulankin lattialla.

Ja alla viela mallia kulmakaapista ja ompelunurkkauksesta....Voihan haaveita, voihan rahan puutetta toteuttaaa namakin mieliteot!  (kuvat: Jeanne D'Arc Living)