Niin koukussa...

 No niin, olen taas koukkuuntunut pahan kerran! Blogit ovat jääneet vähemmälle, kun olen -tietysti Pinterestin kautta- tutustunut ilmiöön nimeltä "junk journal". Se tuntui heti niin omalta, että ensimmäinen on nyt täyttöä vaille valmis, ja kolme muuta on pohjustusvaiheessa.


Well, I'm more than hooked! I've found through Pinterest (who would have guessed...?!) a thing called junk journals. It felt so me straight away, that now the first one is ready to be filled and three others are on a preparing state.

Eli periaatteessa käytän vain materiaaleja, jotka muuten päätyisivät kierrätykseen tai roskiin (lukuun ottamatta muutamia kauniita papereita ja tägejä). Suurin osa paperista on isäni vanhasta "Maailman ihmeet"-kirjasta, joka oli niin pahasti hajoamassa käsiin, että uhrasin sen tähän. Paperi on kaunista, vanhaa ja aika paksuakin.

So the principle is that I use only materials, that would otherwise end into recycling bin or trash(except couple beautiful papers and tags to decorate). Most of the "Base" papers are off the book of my dad.It was falling apart so badly, that I decided to reuse it.Paper in it is old and  pretty and quite thick.

Tarkoituksenani on tehdä siitä positiivinen kirja. 365 positiivista asiaa -vähintään- seuraavan vuoden aikana  Yksi joka päivä. Haastetta itselle,mutt myös oppimisprosessi sekä itseeni, että louvaan värkkäilyyn, jota en ole harrastanut sitten teinivuosien!

My goal is to make it a positive diary; 365 day, 365 positive notes -at least! So one each day. A big challenge for me, but also a learning process both into myself and to creativity.

 Pikkuisen aloittelin joulukoristeiden tekoakin. Nythän niitä jo melkein voisi alkaa ripustelemaan - jotain ei niin kovin jouluista vielä!

I started sowing some x-mas decoration. Could start hanging them up now, nothing not too Christmassy yet though!

Raksamiehet ovat aloittaneet vesivahinkoremontin. Hyvä, vaikka mutkia tulee matkaan koko ajan. Seuraavan kerran päästään hommiin vasta torstaina, kun kaupungin rakennusinsinööri lomailee... Myrskytuuli repii suojapressuja, ja mulla on kauhukuva, että koko telinerakennelma kaatuu aamuun mennessa taloon sisälle...

Builders have finally started fixing the water damage area There are constant flows of delays; now next step will be on Thursday, the city engineer is on vacation and we can not continue without his "YES". The storm is shaking the scaffolding. My fear is that the whole thing will be indoors tomorrow morning...

Odotus

Valokuvatorstain tekstihaasteesta tuli mieleeni elämäni tärkein odotus.

Thursdays photo challenge reminded me of the most important "WAIT" of my life

Emmi-Sofia in my tummy for the last few days. I was so enjoying being pregnant -both times- and the feeling that I will never be this close to my child ever again. The dog swimming next to me was my doberman Emppu, his last day alive. He had really bad cancer and before taking him to the vet, we took him for a swim. It was a bittersweet day, happy but sad.


Emmi-Sofia vatsassani viimeisiä päiviä. Molemmat raskausajat olivat ihania, varsinkin nuo loppuajan, kun vauva liikkui masussa ja mitättömän rasvaprosenttini vuoksi oli mahdollista nähdä varpaat ja kyynärpäät ihon läpi. Koitin ottaa kaiken irti tunteesta, että enää koskaan tämän jälkeen, en ole näin lähellä lastani. Vieressä polskiva koira oli Emppu-dobermanni, jonka viimeinen päivä tässä elämässä oli tuo kuvauspäivä. Uintiretken jälkeen veimme syöpäpotilaan piikille, ja sanoimme jäähyväiset. Katkeransuloinen kesäkuun alku.

Lasi - Glass

Mustavalkomaanantain haaste:
B&W challenge was glass:

Vanhaa, kaunista Karhulan lasia.

Myrsky repii puita....

It was dark and stormy night...Second in a row. Today at last we had two men putting up scaffolding and there is hope of gettin the water damage finally fixed!
Sataa ihan sairaasti ja tuulee ihan helevetisti! Tänään ilmestyi kaksi miestä telineitä pystyttämään, toiveitä vesivahinkojen korjauksesta siis luvassa, ja jos ei niitä vahinkoja ennen ollut, niin toissapäiväinen hiukset päästä repinyt myrsky kyllä sitten viimeistään iski vettä seinään!

We have a common addiction at the moment; crafts. I'm all about making junk journals and she is all bout drawing and cutting! I do NOT want another addiction; photography, blog, Pinterest, sports, junk journalling.... When do I sleep???

Meillä on nyt yhteinen addiktio; askartelu! Emsku on ihan huluna piirtämiseen ja sitten saksilla pieniksi silpuiksi leikkelyyn, min olen  -ikävä kyllä- löytänyt "Junk Journal"-maailman. Ihan niin kuin tarvitsisin lisää ajanvietettä; valokuvaus, blogit, Pinterest (jota on syyttäminen tästäkin...), urheilu... Milloin oikein ehdin nukkua???

 Eilen pilkahti aurinko. Hyvin nopsasti. Ihan vain kiusatakseen.
Yesterday the sun decided to give us a teaser about hoe the light looks like....

 Ihmetyksen aihe nro 1: Highlandit, jotka edelleen nukkuvat sateessa, vaikka katoskin olisi. Tai no- Anselmi tosi gentlemannina tietysti nukkuu katoksen alla, mutta nuo "pikkuruskeat" ovat ulkona metsikön siimeksessä. Kaameassa kaatosateessa, pikkupakkasella... Ja joka paikka on niin markana, että luulisi niitä kiinnostavan edes osittainen kuivuus!
Wonder n:o 1: the Highlanders, who still are sleeping outside despite the rain. Well, real gentleman, Anselmi, is sleeping under the shelter, but these little brown ones are outside, in a wee forest, no mater how stormy it is!

Wonder n:o2 the promise of the spring. (Only positive thinking allowed; the frost will NOT kill any of my plants!!)

Ihmetyksen aihe nro 2: Miten jo nyt kasveissa näkee lupauksen uudesta keväästä. IHANAA!!! (ja huom; pakkanen ei tapa yhtäkään kasveistani tänä talvena, positiivinen ajattelu kunniaan!!!)

Talven merkit...

Signs of winter were visible last week. Heavy frost for the first time.


...olivat nähtävissä viime viikolla, joten sieltä ovat kuvani Valokuvatorstain haasteeseen.

Piti auttaa Irlantilasta lehmien katoksen teossa, mutta minä vaan kuvailin jäähileiden kaunistamia ruusujani...

I was supposed to help Irish to build the sehd for the cows, but where was I?? Taking tons of photos of my last roses beautified by the frost.

 Pikkasen kuvaa ryysyranta-tyypisestä maalaisidyllistämme. Hiukkasen tarvittaisiin varastotilaa ja kaivinkonetta ja murskekuormia. ja rahaa... ;D

Wee climpse to our idyllic court yard....We are so in need of a big storage shed and digger and stones for the roads. And money.... ;D

Kiirettä pitänyt!

Been busy!
Lehmillä on vihdoinkin suojakatos. Irlantilainen piti "lomaa" viime viikon ja yhdessä saimme rakennettua katoksen ja vähän muitakin rästihommia alta pois. Olisi niiiiiin ihanaa, jos olisi varaa molemmilla olla ihan täyspäiväisiä farmareita. Mutta tämän kokoinen tila + äärimmäisen kehno lähtötilanne + naurettavat tuottajahinnat = mahdoton yhtälö.

The cows have finally gotten their winter shed. Irish had "holidays" last week and together we finally finished the shed and lots of other things were done as well. It would be a dream come true if we both could just work on the farm but farm this size + poor state of things + ridicilous income for farm products = impossible dream.

 Highlandit ovat hurjan uteliaita.


The highlanders are super curious.

Kun Anselmi alkoi törkkimään nenällään kyykkivää takapuoltani, totesin parhaimmaksi siirtää herrasväen omppujen voimalla toiselle laitumelle. En tahdo kokoea noita sarvia ahterissani!


When Anselmi's nose started to poke my bum, I decided to move the Royal Family to the next field using apples as treats. I do not want to experience those horns on my arse!

Ihminen

Mustavalkomaanantain haaste. Biisin tunnelmasta tulee mieleen jo paljon nähtyä elämää...