Lupaus - Resolution

Valokuvatorstain haaste on lupaus. Vuoden vaihtuessa en sellaista tehynyt, mutta eilen sydän oli pakahtua, kun omat lapset olivat niin kertakaikkisen ihania ja lupaukseni on koittaa olla kärsivällisempi äiti...


The Photo challenge  and here this week was  "Resolution". Yesterday I was about to burst my heart with love, because the kids were so wonderful, and I promised to try to be more patient mother for them...

 We went outside to save all the mats that had bee out there for 2,5 days (yes DAYS!!), because couple first one were cold ones, about -13 degrees. But then the half one turn out to be almost 0 and snow and I did not want all my mats and rugs stink like a wet dog, so kids were standing like two snowmen watching their mother running about insanely. 


Ehkä 2,5 päivää mattojen tuuletusta haikkujen aidan päällä on tarpeeksi, tuumasi Vuoden Äiti ja iski lapset lumisateeseen ja alkoi tampata ja kantaa mattoja hullun lailla. -13 astetta olikin yhtäkkkiä nollakeli, enkä tahtonut märän koiran hajuisia mattoja sisälle puhtaille alttioille.

 Mother of The Year kept on ignoring kids(except taking pics every now and then...Oh my, oh my!!) so they carried their "sun chairs" outside where they were able to keep eye on their crazy mom and decided to have a picnic. Extreme outdoor experience started and the picnic consisted of REEEEALLLY dry pieces of bread, meant for the Highlanders. But I guess melting snow made them wee bit softer.


Maalaislapset ja extremeulkoilu osa 1: Piknik. Vuoden Äiti vain tamppasi mattoja ja valokuvasi, vaikka lapsilla ilmeisesti nälkä kurni vatsaa. Ratkaisu; leikkimökistä kannettiin äidin tarkkailuetäisyydelle tuolit, highlandeille tarkoitetut kuivat käntyt hanskoihin, ja ei kun piknikille.

 Everything is "CHEERS" these days, so "CHEERS" it was with the dry bread as well.

 Then the expected happened. One of them was bound to be falling. And of course it was Onni, still holding his super dry piece of rye bread. Mother of the Year lift him up, and so the picnic went on again, and carrying mats went on again. 


Vuoden Äiti antoi yhden varoituksen, ette sitten kaadu-tyyppisen, ja jatkoi hommiaan. Mottona "Siperia opettaa". Ja tietysti Onni putosi. Vuoden Äiti nosti lapsensa ylös ja jatkoi mattojen kanniskelua.

 Buuut since they have to do, get, speak, eat, drink exactly same way, Emmi-Sofia had to make a joke fall again. Mother of the Year lifted her up and then the picnic went on and carrying mats went on again. Sometimes I lose my patience with things like this, especially if it includes fake crying and tantrums, but with my promise, we all just laughed!

Emmi-Sofia tietysti perässä hankeen oranssilla aurinkotuolillaan, koska nykyisin JOKA IKINEN asia pitää tehdä samalla lailla kuin veli (tai sisko, kun on Onnista kyse), mutta enpäs menettänyt malttiani. En varsinkaan, kun tällä kertaa toimi ei aiheuttanut valeitkua tai kiukkua.

 I heard "lets go and see Anselmi." and "JOO" as an aswer. Mother of the Year decided to warn once and only once about the electric fence, and then the Extreme Outdoor Experience continued.

Maalaislapset ja extremeulkoilu osa 2:Tuleeko sähköisku vai ei. Vuoden Äidin kasvatusteemana oli edelleen "Siperia opettaa" ja niinpä Vuoden Äiti vain valokuvasi ja odotti jysähtääkö vai ei. No ei jysähtänyt!

 "Do you wanna try?" "JOO" and they both put one hand on the wire....

 That wasn't enough, so the Extreme Outdoor Experience continued by climbing on top of the pile of pallets. Mother of the Year  warned once and only once about falling down. And up they climbed. Mother of the Year had now changed her task into pushing the snow of the drive way, since we were expecting a sales boy for the terrace glasses. And somehow the city sales boys are usually bit taken aback by 10 cm of wet snow meeting their fancy leather shoes.


Maalaislapset ja extremeulkoilu osa 3; kiipeilyä kuormalavojen päällä. Kasvatusteema "Siperia opettaa" jatkui, ja kerran putoamisvaroituksen jälkeen Vuoden Äiti keskittyi vain valokuvaukseen ja odotti putoaako vai ei. No kerran putosi. Onni. Tietty! Yhä sama rutikuiva ruisleivän palanen märissä hanskoissaan. 

 "Look Mummy, Andelmi jumped AGAIN inside the feeder! Go and LIFT HIM OUT!!""

 Lots of worrying, lots of hassle, but I was patient, and then the expected happened. Onni fell. Still holding his piece of super dry rye bread. No crying, and up he climbed again.... And I did not lose my patience.

 "Do you wanna roll down?" "JOO" and then Mother of the Year ran and stopped this game from happening. Some limits even to the Extreme Outdoor Experience.

"Kieritäänkö alas?" "JOOO!" ja siinä vaiheessa jopa vuoden äidin piti lopettaa hommat ja puuttua asiaan. Jotain rajaa jopa Exremeulkoiluun!

 So after these are you surprised, that I have no idea how he has gotten a black eye and scratches on his cheek.... That's how it goes in this farm family despite the huge amount of love we have for one another! I promise not to lose my mind over small things. They are great, FANTASTIC KIDS!


Nämä seikat huomioonottaen, ei ole ihme, ettei Vuoden Äidillä ole hajuakaan, mistä johtuvat Onnin musta silmä ja naarmut kasvoilla.... Sellaista se on välillä maalaisperheessä, vaikka rakkautta riittää, niin jatkuvaan huolehtimiseen ei ole aikaa. Siperia opettaa.... Toivottavasti myös minulle kärsivällisyyttä!