Jos joku päivä voi mennä persiilleen, niin eilen oli sitten juurkin se päivä! Eikä kyse ole minun hormoneistani, vaan tarinan lopussa selviää kenen...
Day begun 04 am, when I woke up and could not go back to sleep.
Päivähän -tietysti- alkoi klo 04.00, kun tuntemattomasta syystä piti herätä, eikä enää sitten saanutkaan ihanaisesta unesta kiinni. Lapset menivät (nyt pitää sanoa, että onneksi) Marittalle, niin ei tarvinnut huolehtia kuin itsestä.
I planned to finish fencing, but after miles and miles of walking back and forth, and finally getting everything ready, I realised there is no electricity circulating. I did tests with the test device, but since me and technology are not the best of friends, I also took some human tests. But nothing, no shock, nothing.
Ajattelin vetaista aitaprojektin loppuun, että viimeinkin Highlandit pääsisivät vihreille nurmille. En tiedä kuinka helevetin monta kertaa kävelin pellolta varastolle hakemaan milloin mitäkin unohtunutta työkalua, tai parhaimmillaan (pahimmillaan) 30 senttiä vajaaksi jääneeseen aitalankaan jatkopalaa. Tonttimmehan sitten sitä kokoluokkaa, että kun tuolta toisesta päästä talolle kävelee, on lenkillä pituutta jo 300 metriä. Ja siihen vielä tallustelut pellolla päälle, niin tuli sitä peräänkuulutettua hyötyliikuntaa. Liikaa. No, aita tuli valmiiksi, ja jos ihan itse saan sanoa, niin hyvältä näytti! Sitten sähköt päälle ja testitikkua maahan, ja voihan hölmistynyttä ilmettä ja iskua vatsaan, kun ei mikään vilku laitteessa. Ei virran virtaa kierrä mun aidassani! Koska laitteet voivat tehdä tenän, ryhdyin ihmiskokeeseen, ja se tunne, kun odottaa, että tujauttaako lanka vai ei.... Ei, ei tujauttanut. Joten Highland-parat joutuivat odottelemaan Irlantilaisen kotiinpaluuta. Kyllä niiin otti päähän, kun olin jo valmiiksi todella ylpeä itsestäni.
Only thing that went well was timing. When the fence was "ready" the rain came, big grey wall of rain and I moved on into kitchen stuff. Idea was to make zuccini-lemon-ginger jam. Everything looked fabuluous, beautiful yellow jam in the jars, and then I saw something on the kitchen counter. BLOODY HELL, I had forgot the lemon chest!!!
Joku meni sentään nappiin, eli ajoitus; kun aita oli "valmis", alkoi satamaan harmaana seinänä, ja menin sisätöihin. Päätin tehdä kesäkurpita-sitruuna-inkivääri -hilloa ja eikun hommiin, kun ensin reseptin löysin laatikon pohjalta. Kaikki näytti hyvältä, hillot kauniin keltaisina purkeissaan, ja eikös pöydällä kökötä jotain, joka pitäisi olla hillossa: sitruunankuoret kauniisti raastettuina lautasella... Yksi pieni perkele pääsi suusta, mutta päätin, että mehu saa yksinään nyt tuoda sitten sitruunan makua.
I continue the day by baking (anybody with higher IQ would have understood to stop and maybe take a rest). Zuccini bread has be a great success in our family, and since it is easy to make, that was the the plan! Dough redy and rising, little bit of cleaning in a mean while, bread on the oven pan, and bloody hell I had forgotten the oil of the dough. I decided to dillute the oil from outside and added massive amount of olive oil from French Houseslave's uncle's olive farm, and the breads turn out just fine.
Only part going rather excellent was taking care of the kids. Then to the gym to instruct a spinning.
Lapset kotiin ja ruokintaan, se osuus onnistui hyvin... Ja sitten kuntosalille vetämään spinningiä, ja siinä vaiheessa luulin päiväni parantuvan, mutta ei, ne hormonit astuivat kehiin. Spinnisali on punttisalin vieressä ja oltiin noin puolivälissä tuntia, kun kaksi jääkaappipakastimen kokoista "miestä" tulee puntin puolelta huutamaan: "Nyt tuo vitun ovi kiinni! Tai mä katkaisen piuhat noista soittimista. Ei tuollaista PASKAA voi kuunnella!!!!" Noin 40 asiakasta spinnisalissa katsoo suht järkyttyneinä, kun toinen hepuista iskee, ei siis paiskaa, vaan iskee lähes saranat irti ovesta, kun se ON SAATAVA KIINNI!! No, jatkoin tuntia, kun pakko oli, itkua nieleskellen, ja loppuun se saatiin. Eikö pahempi jääkaappipakastimista tule pukkarista juuri samaan aikaan, kun mä tunnilta, ja sanoin ihan asiallisesti, että siellä salissa on lähes 40 ihmistä, jotka myös maksavat siitä tunnista, ja toisekseen, minulle ei työpaikallani puhuta noin uhkailevaan sävyyn. Ja siitäkös helvetti repesi. Jätkä tuli kohti kuin baaritappelua aloittaakseen (ja sehän olisi yhdellä huitsulla katkaissut mun koko hyttysen kroppani) ja huutaa, mikä suusta lähtee:"SINÄETVITTUMULLETOLLAILLAPUHU!!!!!MÄVITTUKATKASENPIUHAT!JA JOSSUAUHKAILEN NI KATKASEN SULTAKAULAN!!!"" Mä koitin olla ylväs, ja reipas, mutta itkuhan tällaiseltä herkkikseltä tuli. Onneksi salin omistaja sattui olemaan tiskilla, ja näki ja kuuli kaiken...
Long story short, I got attacked in the middle of my spinning class by these two massive hormone monsters from the free weight area. I got verbally abused, I got threatened and insulted -all because of "the fucking shit music we have to listen to. And we come here to train for fuck's sake!" Real gents that is. And they were 8 times my size...Well, they got banned from the gym. I got nervous breakdown and have been crying ever since...
Koko ilta meni tihruttamiseksi, hiukan auttoi illalla kaksi lasia punaviiniä ja Irlantilaisen ja Ranskalaisen kotiorjan sympatiat. Kaikkia meitä tänne mahtuu!
Että ei muuta voi sanoa, kuin HOME SWEET HOME, koska maailma on täynnä mitä oudoimpia tyyppejä!
No comments:
Post a Comment