Thoughts...

On ollut aikaa ajatella - kun sataa ja työt seisoo, eikä oikein mistään saa edes intoa elämään, koitin palata positiivisiin tunnelmiin. Varsinkin sen jälkeen kun heräsin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, kun Emmi-Sofia itki flunssaansa, eikä Irlantilainen ollut kotona. Töihin oli lähtenyt iltapäivällä kello 16, mutta koska kello oli jo aamuyö, ja luulin työkeikan olevan pikainen tarkistus, iski kauhea paniikki. Hirvikolari? Rattiin nukahtanut? Rattijuoppo?

I have had time to think - it is just raining and my mindset is bit down, I tried to find some positive thoughts. Monday night, 4 am, Emmi-Sofia woke me up, crying, feeling bad because of the flu, and I realized Irish wasn't at homw. I thought his work gig was a quick check up, when he left at 4 pm, but no; 12 hours later, still not at home, and I panicked. Accident with an elk? Fell asleep while driving? Drunk driver?

 Kun palasin sänkyyn, kuumeisen pienen tytön viereen, aloin punnitsemaan elämäni  tärkeitä asioita. Ja ykkönen on tietysti perhe, ja parisuhde Irlantilaisen kanssa. Minä, joka en koskaan tahtonut lapsia, en voi ajatellakaan elämääni ilman Pentusiani -rasittavia, ihania raivostuttavia pentusiani!

When I return to bed, next to the hot feverish little girl, I started to scale the most important things in my life. Number one is the family, and my relationship with Irish. I never wanted kids, and now I could not think about life without my little annoying, lovely children!




Kaikki on vain niin haurasta, ja äärimmäisen tärkeitä asioita pitää itsestään selvyytenä. oma terveys, ennen kaikkea terveet lapset. Parisuhdekin; yksi surullinen syrjähyppy, ja kaikki voi olla ohitse. Maatila, lenkkinä satojen vuosien ketjussa, miten siinä pärjää?

Everything is just so fragile, and things that are actually extremely important are taken granted. My own health, especially healthy children. Relationship; one sad affair and everything would end. The farm, being one loop in a chain that goes back centuries, how do I manage?

Forrest Gumpia mukaillakseni; elämä on kuin piparirasia, koskaan ei voi tietää, mitä saa...

 Free quotation of Forrest Gump : Life is like a box of cookies, one never knows what one gets....

Joka päivä pitäisi pysähtyä hetkeksi, ja muistaa, kuinka etuoikeutettu olen, maailmanlaajuisesti, ja paljon pienemmässä mittakaavassakin. Elämäni on kultaista, saan tehdä asioita, joista nautin, minulla on kaikki, mistä voin haaveilla.

 I should stop every day for a little while, and think how privileged I really am, universally and in a much smaller scale too. I live golden life, I'm able to do things I enjoy doing, I have everything one can dream of.

Tänään tuo onnen hetki iski päälle, kun ajoin parin tunnin jumpanvedon jälkeen ylös kotimäkeä, ja sytyttämäni lyhdyt tuikkivat pimeässä.

Today I felt the complete happiness, when driving up our lane after couple hours' instructing at the gym, and I saw the lanterns I lit before I left.

Ja sisällä sitten tapasin tällaisen tytön:

 Inside I met this girl:

Ja tällaisen pojan:

And a boy like this:

 Ja sain teetä kupista, jonka Irlantilainen löysi minulle Indiskasta!

 And got tea our of a mug, which Irish found me from Indiska shop.

Kaikki kuvat Espoon reissulla shoppailluista tavaroista. No lapset ihan luomuteoksia....

All photos are items which I bought when we were in Espoo. Well, kids are ecologically produced by Irish and myself!