Markoviikon haaste oli raita. Ensin mietin, että eihän meillä ole mitään raitaa, mutta hyvänen aika; Irlantilaisen KAIKKI toimistopaidat ovat raitaisia. Samoin neuleet. Samoin ne lasten vaatteet, jotka Irlantilainen on valinnut!
Challenge for the Makroviikot (and lots of talk from Tuesdays issue...Too tired to translate, sorry!!)
 |
| Irlantilaisen toimistopaitoja |
Ja vähän niin kuin vaatteissa, elämäkin on näköjään tummien ja vaaleiden raitojen vaihtelua. Tänään koko päivä meni pienen pelon vallassa, sillä illalla oli jumppien vetoa (lue tiistain piiiiitkä vuodatus!!!) Täristen ajoin salille, ja täristen kävelin siään, koko episodi on ottanut niin koville. Heti aulassa sain ensimmäisen halauksen asiakkaalta, joka oli tiistai tunnilla, ja halauksia riitti koko illalle. Varsinkin, kun vielä jaoin tunnin alussa siistityn version tapahtumista. I H A N I A asiakkaita!! Kesken tunnin hajosi tietysti ohjaajan pyörä, ja vesipullonikin -muovisen sellaisen- sain rikottua salin lattialle tuntien välissä. Ei taaskaan siis ihan mun päiväni...
 |
| Emskun mekko |
 |
| Onnin paita |
Sitten tiskillä omistaja ilmoitti minulle, ettei hänä voi antaa porttikieltoa tälle hepulle, koska "sillä on suhteita"!! Siinä vaiheessa taas tirautin itkun ja saunassa paha olo vaan jatkui. Kotiin päästyäni lähetin viestiä omistajalle, että en voi joka jumppailtaa viettää peläten, enkä kertakaikkiaan ymmärrä, miten tuollaiset öykkärit saavat tahtonsa läpi, ja voivat käyttäytyä miten vaan, ja kaikki kuitataan villaisella, koska kuulutaan samaan hyvä veli -kerhoon. Ja että ilman tämän iltaisia ihania asiakkaita, minä irtisanoutuisin nyt. En siksi, että tahtoisin jotenkin pahaa salin omistajalle tai bisnekselle, vaan ihan oman henkisen hyvinvointini tähden.
 |
| Minun jumppapaitani |
Ja sitten; tuli viesti, jossa pomo pyysi anteeksi, ja sanoi nyt ajatelleensa asiaa kuin nainen, ja että olin ihan oikeassa. Lupasi olla MIES, ja kehottaa Jääkaappipakastinta etsimään uuden treenipaikan. Ja taas piti vähän itkeä, nyt ihan vaan helpotuksesta, ilosta ja siitä tunteesta, että ehkä minullakin on jotain arvoa.
 |
| Meikkipussukkani, jota kyllä niin harvoin avataan, että siinä ehkä näkyy pölyä päällä.... |
Hyvät ja ihanan pehmeät raidat ja hyvin kirjoitettu juttu.
ReplyDeleteVoi kun sinulla on kauniita-hempeitä raitoja.kirjoituksesikin on "raidallinen" sitä elämää ja arekea jota elämme.
ReplyDeleteMeikkipussukka on kyllä tosi romanttinen :)
ReplyDeletePehmeitä, hempeitä raitoja, kaunista.
ReplyDeleteKiitos kommenteista! Meikkilaukku on Irlantilaisen äidiltä, eli Anoppikokelaalta. Taitaaapi olla Laura Ashley, siis meikkilaukku, ei anoppikokelas!
ReplyDelete